Keskeisin syy jatkuvalle halulleni reissata takaisin tälle karulle saarelle ovat tietysti linnut. Niiden suhteen Jurmo on erityisen mahtava paikka. Nyt touko-kesäkuun vaihteessa lintumaailmassa oli aika hiljaista verrattuna muuttoaikojen vilinään, mutta runsaasti suloisia linnunpoikasia oli kuitenkin nähtävillä.
Lintujen lisäksi Jurmossa on kiviä.
 |
| Saaren rannat ovat täynnä näitä. |
Tänä viikonloppuna Jurmossa oli myös hyvin paljon sumua.
 |
| Läksimme liikkeelle teltoistamme lauantaiaamuna viiden aikaan vain todetaksemme näkyvyyden olemattomaksi. |
 |
| Sumu virtasi pitkin päivää nummien yli aavemaisen kauniisti. |
 |
| Juuri kun näytti kirkastuvan, sumua vyöryi mereltä lisää. |
Kaikesta sumusta huolimatta onnistuimme lopulta kuitenkin polttamaan naamamme auringossa. Sunnuntaina iltapäivällä taivas nimittäin lopulta kirkastui ja aurinko pääsi porottamaan ihan kunnolla - emmekä osanneet ollenkaan varautua siihen. Eipä taida olla keväistä meriretkeä ilman punaisia neniä.
 |
| Juuri ennen kotimatkalle lähtöä: sininen taivas ja näkyvyys horisonttiin asti. |
Haluaisin tässä lopuksi jakaa hienoja kuvia linnuista, mutta niitä minulla ei valitettavasti ole - dokumentoinhan elämääni tällä erää vain kännykälläni, joka ei taivu lintukuvaukseen edes kaukoputken läpi. Kavereiltakaan ei ole vielä tässä vaiheessa ilmestynyt lintukuvia lainattavaksi. Sen sijaan pörröisiä eläimiä on tarjolla.
 |
| Lampaat olivat laitumella. Tämä yksilö kellahti ja käpertyi. |
 |
| Kävimme myös moikkaamassa Jurmon kuuluisia alapkoita. Nekin olivat levolla. |
Kuten näkyy, Jurmo on kaiken kaikkiaan mahtava paikka. Se pysyy lämpimästi suositeltavien retkikohteiden listani kärkikahinoissa, joten en voi muuta sanoa kuin: menkää sinne ja kokekaa saaren karu kauneus.
 |
| Jurmo, niin karu ja niin kaunis! |
Toverit Pölle ja Krotti lainasivat retkellä ottamiaan kuvia käyttööni tätä postausta varten. Ainoa itse räpsäisemäni on sunnuntain auringonpaistekuva.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti