Tuholaisia parvekepuutarhassa

Vietin suuren osan elokuusta Seilissä tieteentekopuuhissa. Kun palasin kotiin, kohtasin melko tyrmistyttävän tosiasian. "Me ehkä voitettiin vihannespunkit, mut me ollaan taidettu hävitä taistelu jauhiaisille!" Pölle ilmoitti, kun tölväsin täyttä vauhtia parvekkeelle katsomaan, mitä viljelyksillemme kuuluu.

Tilanne elokuun alussa ja lopussa. Kasvusto oli päässyt hiukan kärsimään.

Jauhiaiset - oletettavasti ansarijauhiaiset - olivat mussuttaneet miltei koko kurkkukasvuston nurin. Myöhemmin ilmeni, että myös vihannespunkeilla oli osuutensa asiaan, mutta laajimmat tuhot olivat ilmeisesti jauhiaisten syytä. Pölle kertoi yrittäneensä häätää niitä, mutta mikään ei ollut enää auttanut.

No, annamme viimeisten kypsymässä olevien kurkkujen tulla valmiiksi ja tuhoamme sitten kasvuston. Jauhiaiset on nimittäin mahdollista torjua, jos niitä ei vielä massaesiinny, mutta nyt, kun niitä on joka ikisellä jäljellä olevalla lehdellä, tehokkain keino estää niiden leviäiminen on invaasion kokeneen kasvuston tuhoaminen.

Valitettavasti emme voi nyt tarkkailla, miten myöhään syksyllä kurkkumme olisivat vielä kukkineet ja kantaneet hedelmää lämpimällä parvekkeella. Onpahan meillä vielä tomaatit, sillä niitä ötökät eivät ole jostain syystä halunneet syödä kuin ihan vähäsen.

Taistelu vihulaisia vastaan jatkuu siis tomaattien, unikkojen, yrttien ja papujen pelastamiseksi. Torjunnassa on käytetty enimmäkseen mäntysuopaliuosta, jota on sumuteltu pullosta lehtien alapinnoille, missä ötökät viihtyvät, mutta myös oikeata paheellista hyönteismyrkkyä on välillä sorruttu hyödyntämään kriisitilanteissa - vaikka eipä sekään sitten lopulta ollut mitenkään autuaaksi tekevää.

Katsotaan nyt, miten tämä tästä etenee.