Huomioita parvekeviljelystä #1: kurkku ja tomaatti

Nyt kun ensimmäinen kesäni aloittelevana parvekeviljelijänä on takana, ajattelin kirjoittaa aiheesta muutamia keskeisiä havaintoja tänne kaiken kansan iloksi ja myös itselleni muistutukseksi seuraavaa kesää varten. Aloitetaanpa nyt vaikka kurkuista ja tomaateista, noista parvekepuutarhamme kesän päätähdistä.

Kasvihuonekurkku

Kurkut osoittautuivat tosi ihaniksi mutta myös tosi työläiksi. Kasvusto oli kaunista (niin kauan kuin se oli kaunista) ja satoa tuli hyvin (niin kauan kuin tuli). Suosittelen (joka tapauksessa) ja aion itsekin yrittää taas ensi vuonna kurkkujen kasvattamista parvekkeella.

Meillä aloitettiin neljän taimen idätys ja esikasvatus ikkunalaudalla maalis-huhtikuun vaihteessa. Viides otettiin vastaan kaverilta, jolla oli taimia yli oman tarpeen. Kasvatuksen aloituksen ajoitus vaikutti juuri hyvältä. Taimet olivat sopivan kokoisia ulos istutettavaksi siinä vaiheessa toukokuuta, kun yölämpötilat parvekkeella alkoivat pysytellä kohtuullisen korkealla. Meillä on kuitenkin lasitettu parveke.

Jos parvekkeella ei ole laseja, en suosittele aloittamaan kasvatusta kovin varhain, sillä kasvuun ryhdyttyään kurkun taimi venyy silmin nähden ainakin sentin vuorokaudessa ja kasvattaa miltei joka toinen päivä uuden lehden, joten taimi voi olla jo aivan hillittömän suuri siinä vaiheessa, kun yöt alkavat olla tarpeeksi lämpimiä, jotta se pärjäisi ympäri vuorokauden lasittomalla parvekkeella. Suuren taimen siirtäminen ja isompaan astiaan istuttaminen on vähän hankalaa.

Esikasvatusta ikkunalaudalla.

Kun parvekkeella alkaa olla öisin varmasti riittävän lämmintä, taimet voi siirtää pysyvästi ulos. Arvioimme, että yli kymmenen astetta plussalla on tarpeeksi, mutta en tiedä, minkälaisia lämpötiloja kurkut oikeasti sietävät. Kannattaa miettiä heti alussa, mihin suuntaan haluaa köynnösten kiipivän, koska sitä ne varmasti tulevat tekemään, ja viritellä tarvittavat tukirakenteet (esim. keppejä ja/tai naruja). Kasvatusastiaksi sopii valita niini kään heti alkuunsa riittävän iso purkki.

Jos edellä mainitsemani ennakkovalmistelut taimien partsille istuttamisen alla jättää puolitiehen, joutuu ehkä siirtelemään kaksimetriseksi venynyttä kurkkuköynnöstä ruukusta ja tukikepistä toiseen. Valtaisat karhean piikikkäät lehdet läiskivät naamaa, pitkät mutta hontelot varret ovat vaarassa katketa ja tiukasti aivan väärän kohteen ympärille kiertyneet kärhet eivät ota irrotakseen eivätkä seuraavaksi enää tarttuakseen uuteen kohteeseen. Been there, done that.

Pari pätkittyä ruokoa ei riitä kurkun taimen tueksi pitkään.

Kurkku ei tarvitse mitenkään erityisen vahvoja tukirakenteita kiipeilyyn, mutta isoja niiden täytyy olla. Käytimme ensin pätkittyjä järviruokoja, sittemmin metsästä kerättyjä oksia ja lopulta kalastajanlankaa, josta viriteltiin verkko ikkunan eteen, ja kurkut saivat kiipeillä sitä pitkin niin, että kasvusto peitti lopulta näkyvyyden ulos. Ilmeisesti kurkkumme olisivat voineet kasvaa vieläkin isommiksi, jos tilaa ja lannoitetta olisi riittänyt, eivätkä tuholaiset olisi ajaneet niitä perikatoon.

Meillä kurkut aloittivat kukinnan kesäkuussa. Satoa sai kerätä juhannuksen tienoilta lähtien oikeastaan läpi koko kesän sellaista tahtia, ettei pariin kuukauteen tarvinnut ostaa kaupasta kurkkuja. Siinä ohessa kului aivan tolkuttomat määrät vettä ja lannoitetta ja vähäsen myös meidän hermojamme, mutta väitän kaiken olleen vaivan arvoista. Koko ikkunaruudun peittävä kurkkuköynnös valtaisine lehtineen, mutkittelevine varsineen ja nätteine kukkineen oli todella ihanaa katseltavaa, ja tietysti vihannessadon kerääminen suoraan omalta partsilta palkitsi.

Näkymä huoneeni ikkunasta parvekkeelle kesä-heinäkkun vaihteessa.

Kurkun alttius joutua kaiken maailman ötököiden syömäksi on sitten tietysti aivan oma lukunsa. Meillä ensin vihannespunkit alkoivat jäytää, sitten jauhiaiset. Mikään ei lopulta enää auttanut. Tähän kannattaa varautua. Torjuntaan paranee panostaa ja kasvien tilannetta seurata. Lehtien alapintoja pitää tarkastella säännöllisesti vaikkapa ihan suurennuslasilla, jotta huomaa ötököiden läsnäolon ajoissa. Torjunta-aine tulee myös sumuttaa suoraan lehtien alapinnoille, eikä ylimalkaisesti vain kasvuston päälle, jotta se varmasti osuu vihulaisiin.

En tiedä, estäisikö parvekkeen lasien kiinni pitäminen tuhohyönteisten pääsyä kasvien luokse. Ei varmaan, sillä ne kyllä lentävät sisään pienistäkin raoista, mutta voisihan sitä kokeilla. Suoralla auringonpaisteella se olisi kuitenkin lämpötilannousun puolesta ainakin meillä täysin mahdotonta.

Nytkin parvekkeella oli yhtä lasia auki pitäen iltapäivällä helposti jopa 40 astetta lämmintä ja sisällä huoneessani 28, mikä on sekä kasveille että ihmisille jo vähän liikaa. Lisäksi kukkien pölyttäminen käsipelillä on sen verran työlästä, että lasit kannattaa pitää auki, jotta asiantuntijat pääsevät hoitamaan homman. Meillä vieraili säännöllisesti jopa yksi touhukas mehiläinen, mutta pääasiassa pölytyksestä huolehtivat erilaiset kukkakärpäset.

Valtaosa kurkuista kasvaa ties millä tavalla käyrään.

Kun kasveja on sumuttanut torjunta-aineella, pitää asia muistaa huomioida ravintokäytön yhteydessä. Ajoittain käyttämäämme ihan oikeaa hyönteismyrkkyä sumuteltuamme pidimme pakkauksen ohjeen mukaan useamman päivän tauon ennen kuin syötimme kurkkuja kenellekään ja sittenkin huuhtelimme ne huolellisesti ennen tarjoilua. Mäntysuopaliuoksen kohdalla varsinaista varovaisuusväliä ei pidetty, mutta hedelmät pestiin kyllä kunnolla.

Tomaatti

Tomaattien viljeleminen parvekkeella oli tosi hyvä keksintö, kunnes havaitsin, että jo pelkkä niiden tuoksu hengitettynä allergisoi jonkin verran. Pahimmilla helteillä partsin ovea oli kuitenkin pakko pitää öisin auki, joten aivastelu oli seuranani läpi heinäkuun helteiden. En halua toistaa samaa virhettä ensi kesänä, joten emme istuta niin montaa yksilöä, emmekä sijoita niiden kasvatusastioita suoraan parvekkeen oven viereen vaan mieluiten kaikkein perimmäiseen nurkkaan.

Tomaattikasvuston voimakas tuoksu ja myrkyllisyys kannattaa ottaa huomioon myös esikasvatusvaiheessa. Niitä ei sovi pitää lasten eikä lemmikkieläinten ulottuvilla. Esimerkiksi kissanomistajan ei ehkä kannata kasvattaa tomaattia lainkaan, sillä kisu varmasti menee ja syö sen, eivätkä seuraamukset liene mukavia. Itse parvekeviljelijänkin kannattaa olla varovainen, pestä kädet kasviin koskemisen jälkeen ja olla tunkematta naamaansa (ainakaan kovin säännöllisesti ja/tai intensiivisesti) kasvuston sekaan.

Tomattien esikasvatus voidaan aloittaa samaan aikaan kuin kurkkujen. Nekin kasvavat kerran alkuun päästyään aivan hillitöntä vauhtia. Siemenet kannattaa istuttaa heti alkuun jokainen omaan pikku astiaansa. Meillä ne olivat samassa isossa purkissa, mikä ei ollut järkevää, sillä taimien siirtäminen siitä oli vaivalloista. Esikasvatimme varmaan kaksitoista yksilöä, mutta muutama niistä katkesi ja heitti henkensä siirtojen yhteydessä. Toimitimme myös muutamat taimet landelle mamin kasvimaalle ja erään kaverin takapihalle Ylioppilaskylään. Jäljelle jäi viisi yksilöä, mikä sekin oli kyllä aika paljon.

Tomaatin raakileita...

Luonnossa nämä kai suikertaisivat maata pitkin, mutta viljelyssä varret on tapana tukea ylöspäin joko tukikepeillä tai katosta roikkuvilla naruilla. Tukikeppien kanssa pelaaminen on vähän vaikeaa, sillä tomaatti ei itsessään pyri varsinaisesti kiipeilemään, mutta narutekniikka, jota kuulemma tuotantokasvihuoneissakin käytetään, osoittautui ihan toimivaksi.

Nidoimme ikkunan yläkarmista roikkumaan naruja (joo, vuokraisäntä varmasti arvostaa) niin, että jokainen taimi pystyttiin sitomaan yhdellä narulla pystyyn. Varren kasvaessa kiersimme sitä varovasti narun ympäri tai sidoimme varren tukinaruun pienillä langanpätkillä. Lopputuloksena oli siisti rivi miltei suoraan ylöspäin kasvavaa tomaattipusikkoa, joka lopulta myös saavutti ikkunan yläkarmin ja peitti omalta puoleltaan näkyvyyden ulos. Varsinainen viidakko. 

Tomaattien vedenkulutus on hiukan hillitympää kuin kurkkujen, mutta kyllä niillekin sai olla kantamassa vettä vähintään kerran päivässä, etenkin helteellä. Lannoitetta ne puolestaan tarvitsevat vielä enemmän. Nestemäisen lannoitteen käyttäminen alkoi itse asiassa tuntua vähän naurettavalta, kun olisi voinut heti taimia kasvatuslaatikkoon parvekkeelle siirrettäessä lannoittaa koko kasvualustan kiinteällä lannoiterakeella.

... ja yksi jo hiukan kypsempi hedelmä.

Satoa alkoi tulla hiukan myöhemmin, heinäkuun mittaan, mutta sitä kyllä saatiin aivan yhtä tasaista tahtia kuin kurkkujakin. Hedelmät olivat vaihtelevan kokoisia ja makuisia. Osa pääsi kasvamaan ihan markettikokoon asti, mutta osa jäi pieniksi.

Tomaattikasvusto ei kerännyt ollenkaan niin paljoa tuhohyönteisiä. Kyllä sitä pitkin kesää ihan säännöllisesti aina joku pikku öttiäinen halusi vähän nakertaa, mutta missään kohtaa se ei kohdannut aivan totaalista tuhoa. Liekö kasvin myrkyllisyydellä osuutensa tähän - vai onko kurkku vain yksinkertaisesti enemmän vihulaisten mieleen ja kaiken huomion keräävällä läsnäolollaan pelasti tomaatit?

Mainitsemisen arvoista on myös mahdollisuus kypsyttää tomaatteja vielä poimimisen jälkeenkin. Jos vihreä hedelmä esimerkiksi irtoaa vahingossa kasvista, jätä se vain odottamaan huoneenlämpöön, niin pian se muuttuu punaiseksi. Siivotessamme lokakuun alussa parvekkeen tyhjäksi viljelmistä, keräsimme vielä raa'aksi jääneet tomaatit kulhoon pöydälle, ja nyt liki jokainen on jo kypsynyt ja tullut syödyksi. Kuin kätevää.