Tarkoitus oli syödä lounasta nuotiolla ja hillua tovi metsässä. Koska retki on aina paras aloittaa evästauosta, parkkeerasimme itsemme ensi töiksemme linnanraunioiden rannassa sijaitsevalle nuotiopaikalle ja teimme tulet. Hiilloksen valmistumista odotellessamme
Emme tosin jaksaneet odottaa kunnon hiilloksen syntymistä, joten laitoimme safkat tulille nerokkaasti foliossa - mikä tosin ei estänyt rasvaa syttymästä tuleen joka tapauksessa. Päivän erikoisherkkuna meillä oli yön yli yrttiliemessä maustunutta peurankylkeä.
Ruoka oli tosi hyvää, mutta sää riepotteli kyllä ankarasti koko herkkuhetken ajan. Tuuli kävi taktisesti suoraan mereltä nuotiopaikalle, ja kevyt tihkusade vaihtui räntä-lumi-raetuiskuun. Kyhjötimme kuitenkin urhoollisesti loppuun asti hiilloksen äärellä nauttimassa viimeisestä lämmöstä ja kuumasta glögistä.
Olisin halunnut lisätä tähän perään yhden valokuvan viime juhannukselta samaiselta nuotiopaikalta, mutta se on tietysti toisen koneen kovalevyllä, enkä jaksa lähteä kaivamaan sitä sieltä esiin. Se olisi sopinut tähän. Sääolot ja tunnelma ovat siinä aika samankaltaiset.
Pitkän kaavan kautta hoidetun nuotiosafkatuokion jälkeen suuntasimme metsäseikkailulle Kappelinmäen maastoon. Poluilla oli vähän mutaista, joten liukastumisvaara oli vahvasti läsnä. Maisemista kuitenkin kelpasi nauttia, kunnes alkoi hämärtää ja koitti aika lähteä kotiin. Eniten tykkään vanhojen lehtipuiden vänkyräisistä profiileista harmaata taivasta vasten. En varmaan koskaan väsy katselemaan niitä.
Kuvat napsi jälleen pääasiassa Krotti, paitsi niiltä osin kun ne otin minä itse. Mukana seikkailussa oli myös ystävämme Naakkuli, joka alkoi juuri heilua, kun huomasi olevansa joutumassa taas blogiini.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti