Hajusteet siis aiheuttavat minulle yliherkkyysoireita: nuhaa, aivastelua, astmaoireita, silmien kutinaa ja kirvelyä, päänsärkyä, uupuneisuutta. Enkä puhu nyt hajusteallergiasta - se on sitä, kun iho oireilee jouduttuaan kostetuksiin vaikkapa kosmetiikkatuotteen sisältämän hajusteaineen kanssa - vaan nimenomaan siitä yliherkkyydestä. Pelkkä haistaminen riittää aiheuttamaan oireita.
Hajusteita on kaikkialla. Niitä lisätään valitettavasti vähän joka asiaan. En ole vielä keksinyt, miksi nenäliinan tai roskapussin pitäisi haista joltain muulta kuin nenäliinalta tai roskapussilta. Sen sijaan tiedän paljon syitä, miksi näin ei pitäisi olla. Onneksi miltei kaikesta löytyy markkinoilta myös hajustamaton versio. Niitä tuotteita, joista sellaista ei ole tarjolla, en yksinkertaisesti hanki enkä käytä.
Harmillista on se, että hajustamattomat tuotteet ovat usein kalliimpia kuin markkinoiden halvimmat - jotka muuten yleensä ovat myös niitä järkyttävimmän hajuisia. (Johtuuko tämä siitä, että hajuttoman tuotteen valmistaminen vaatii parempia raaka-aineita? Siksikö halpistuotteet löyhkäävät kukkaiskuolemalta, että kehnojen raaka-aineiden ei-toivottu ominaishaju pitää saada jotenkin peitettyä? Vai onko syy yksinkertaisesti hajuttomien tuotteiden pienemmissä markkinoissa?)
Hajustetut tuotteet kuitenkin viehättävät valtaosaa ihmisistä, tai sitten niitä vain ostetaan sen enempää ajattelematta, niiden halvemman hinnan vuoksi tai jostain muusta satunnaisesta syystä. Joka tapauksessa vähän joka kodissa ja erityisesti julkisilla paikoilla ilmassa leijailee aina jokin hajuste. Niiltä on liki mahdoton välttyä. Onneksi olen myös tottunut elämään asian kanssa. Se vain on niin - ja sentään sitä pääsee pakoon omaan kotiin.
Paitsi silloin, kun hajuste tarttuu esimerkiksi omiin vaatteisiin tai hiuksiin. Jos vaikkapa joutuu bussissa jonkun parfyymissa uineen yksilön viereen tai joku partavesiveijari tunkee samaan hissiin, haju vain tarttuu mukaan. Sitten ei auta mikään muu kuin vaatteiden peseminen sitruunahapolla.
Pahimpia tältä kannalta ovat erilaiset ilmanraikastimet ja muut sellaiset sisäilmatuoksut. Niiden haju tarttuu mukaan jotenkin erikoisen tehokkaasti, eikä tahdo millään lähteä irti vaatteista saati hiuksista. Ja ne ovat nykyään hirvittävän suosittuja, etenkin julkisissa vessoissa. (On varmaan paljon kustannustehokkaampaa peittää vessan hajut ilmaan suihkutettavilla parfyymeilla, kuin huolehtia riittävästä siivouksesta.)
Rankkaa on - mutta on ollut niin pitkään, kuin muistan, joten en osaa oikeastaan edes ajatella, minkälaista olisi elää ilman tätä rasitetta. On myös jollain tapaa lohduttavaa tietää, että samasta ongelmasta kärsii jopa 40 % väestöstä. On myös mukavaa, että Allergia- ja astmaliitto on alkanut pitää meteliä aiheesta. Ei sentään tarvitse olla ihan yksin asiansa kanssa.
Noin, nyt minäkin olen avautunut. Koen tarpeelliseksi, että mahdollisimman moni samasta ongelmasta kärsivä avautuisi asiasta, jotta se todella tulisi yleiseen tietoisuuteen.
Kuva on Allergia- ja astmaliiton materiaalia.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti