Talven selkä taittuu rytinällä

Tammikuun puoliväliin on perinteisesti sijoitettu keskitalven päivä, talvennapa, talvenselkäpäivä, jonka jälkeen vuosi alkaa kulkea kevääseen päin. On ollut tapana sanoa, että talviunta nukkuva karhu kääntää silloin kylkeä ja että talven selän katkeamisen voi kuulla kovana paukahduksena.

Jossain päin Suomea tätä päivää on perinteisesti juhlittukin, kun taas toisaalla loppiaisen jälkeen alkavat talvenselkäviikot ovat olleet hiljaista ja juhlatonta aikaa. Kuulemma jossain päin oli ennen vanhaan tapana kolistella ja paukuttaa ja pitää muutenkin meteliä talven selän taittumisen juhlistamiseksi. Paljon muitakin juttuja talvennapaan liittyvistä uskomuksista ja päivän viettämiseen liittyvistä perinteistä eri puolilla Suomea on tiedossa ja osa jutuista löytyy muistaakseni myös internetin syövereistä, jos lähtee etsimään.

Kansanuskomukset ja -perinteet kiehtovat minua, mutta tärkeintä on saada hyvä tekosyy tehdä jotain kivaa ja arjesta poikkeavaa, esimerkiksi pitää kunnon illanistujaiset kavereitten kesken, syödä ja juoda, pelailla ja pitää muutenkin hauskaa porukalla tai vaikka lähteä erityisen hienolle retkelle johonkin erityiseen kohteeseen. Samalla tulee omalla tavallaan pidettyä perinnettä hengissä, mikä on mielestäni oikein mukavaa.

Perinteiden suhteen olen yhtä aikaa sekä vaalivaa että vähät välittävää sorttia. Talvennavan viettämisen tarkalla ajankohdalla ei ole minulle niin väliä, sillä eri puolilla maata se on sijoitettu eri aikaan. Valitsen yleensä jonkin sopivan illan viikonlopulta läheltä tammikuun puoltaväliä. Tällä kertaa se osui perjantaille 15. päivä.

Myöskään juhlanviettotavalla ei ole niin kauheasti väliä, pääasia että tehdään jotain kivaa ja arjesta poikkeavaa. Aiempina vuosina ollaan käyty erityisellä fiilistelyretkellä, naposteltu erityisiä herkkuja erityisen hyvän leffan ääressä tai vaan nostettu malja päivällisen yhteydessä. Tänä vuonna päätettiin laittaa pystyyn tällaiset illanistujaiset.

Laitoimme pöydän koreaksi ja kutsuimme porukkaa syömään ja viettämään iltaa. Tarjosimme muun muassa juhlavaa salaattia eri täytteillä, sekalaisia naposteltavia ja tietysti jo juhlaperinteeksi muodostunutta mutakakkua - milläs muullakaan kuin vadelmilla ja kermavaahdolla.

Tähän lopuksi vielä pieni tapaturmaraportti: Mitä tapahtuu, jos laittaa mikromutakakkuun vahingossa vähän liian paljon leivinjauhetta? Koko komeus vyöryy yli äyräiden, sisus kypsyy kovaksi ja pinta virtaa pitkin mikrolautasta. Teimme mikromutakakkua gluteenittomista jauhoista toveri Vötkylälle, joka tällä erää välttelee vehnää (jota pääasiallisessa kakussamme oli), mutta kohelsimme raaka-aineiden mittauksessa ja näin kävi.

Tällä tavalla tämä muinaisten perinteiden ylläpitäminen toimii! Meininki oli hyvin pakanallista. Kuvat ovat jälleen joko minun tai Krotin ottamia vähän sikin sokin ja ehkä myös jonkun muun, joka nyysi Krotin kännykkää illan aikana.