Kaikki ihanat valoisat toukokuun päivät

Huolimatta siitä ikävästä faktasta, että olen potenut jonkinasteista flunssaa nyt miltei yhtäjaksoisesti huhtikuun viimeiseltä viikolta lähtien, on tähän toukokuuhun mahtunut kiitettävän paljon juuri sellaisia mukavasti ulkona oleskellen vietettyjä vehreän valoisia ja leppoisia päiviä, joita mielikuvani ovat täynnä, kun talvella ajattelen kevättä.

Yhtenä päivänä kävin toveri Krotin kanssa seikkailulla Liedossa Nautelankoskella ottamassa valokuvia ja hassuttelemassa. Oli lämmintä ja älyttömän kaunista. Jostain syystä koski vaahtosi ihan hurjana, vaikka ei tässä olekaan kauheasti satanut. Se oli tosi hyvä päivä.

Omenapuu kukki kauniisti museoalueen pihan perällä, samoin ruukkukasvit vanhan talon ikkunalaudoilla.

Kyläkeinu on mielestäni jotenkin ihanan kaoottinen keksintö!

Nautelankoski sillalta padolle päin nähtynä. Poikkeuksellisen paljon vettä toukokuussa.

Samalla seikkailulla käytiin myös vähän metsässä hyppimässä. Hassua pitää kumisaappaita mekon kanssa.

Vuotuista pyyhepäivää vietin tällä kertaa grillaillen, kun heikon vointini vuoksi perinteinen baariinlähtö ei houkutellut. Toverit Hemppa ja Metsätähti saapuivat kesteille, ja illasta tuli oikein hauska. Liki helteisen päivän päätteeksi taivaalle oli kasaantunut aika massiivisia pilviä, mutta eipä kuitenkaan satanut.

Pyyhepäivän grilli-illan tykötarpeita.

Pihapöytäkukkanen.

Grilliherkut joka makuun. Tuo yksi möykky on herkkusieni, eikä kaalikääryle.

Yksi tämän toukokuun parhaista paloista oli tietysti Viron-reissumme. Etenkin aurinkoinen Puhtun lehto jäi mieleen jotenkin poikkeuksellisen ihanana muistona. Latvuston läpi vihreänä siivilöityvä valo on yksi suosikkiasioistani. Siihen vielä vähän sirittäjän laulua päälle, niin täydellisyyttä hivotaan.

Toukokuun parhaita paloja: aurinkoinen ilta vehreässä lehdossa.

Kaunista on, niin kaunista että.

Keväisen lehdon tunnelmasta pääsin nauttimaan myös kuun alussa retkellä Paraisten Lenholmissa. Silloin elettiin juuri sitä vaihetta keväästä, kun lehdet ovat vasta puhkeamassa ja alkukevään harmaus on pian taittumassa ihanaan värihehkuun. Maa oli kukkivien valkovuokkojen peitossa, ja kukissa pörräili kimalaisia.

Vihreä maa, harmaat puut.

Lenholmin valkovuokkomeri.

Tietysti myös hiljattain raportoimani seikkailumme Uuteenkaupunkiin sisälsi tosi paljon toukokuu-parhautta, valoa ja vihreyttä ja sen sellaista. Taivas tuntui myös olevan aivan poikkeuksellisen kirkkaan sininen.

Pajunkukat ja sininen taivas.

Edväinen!

Lopuksi täytyy vielä palata Seiliin. Saaristomeren maisemat, auringonpaiste, kaikki se linnunlaulu ja kevätkesän tuore tunnelma yhdestä suosikkipaikoistani maailmassa, se se vasta oli parhautta! Emme sitä paitsi havainneet ensimmäistäkään punkkia, vaikka loikoilimme nurmikolla, ja Seili sentään on puutiaisia kuhiseva saari.

Seilin päärakennuksen pihamaata parhaalta loikoilupaikalta, suuren vaahteran varjosta nähtynä.

Näkymä samasta sijainnista kohti taivasta.

Mitä näitä nyt on, näitä parhauden hetkiä. Hyvin vietetty toukokuu, tuumin minä. No okei, kunnon patikkaretkeilyä olisi voinut olla mukavaa päästä harjoittaa enemmän, onhan toukokuu varmaan vuoden parasta retkeilyaikaa, mutta minkäs teet, kun vointi on mikä on. Pääasia kuitenkin, että tuli ulkoiltua paljon, tavalla tai toisella. Tämä oli sentään ihan toista kuin viimekeväinen kipsatun nilkan kanssa kärvistely. Iloitsen ja olen syvästi kiitollinen.

Nautelankosken ja Lenholmin kuvat ovat Krotin ottamia, muut ovat melko varmasti minun.