Siementen kylvö ainakin sujui helposti. Multa pysyi hyvin hylsyssä, kun pohjalle laittoi palan paperia estämään sitä valumasta ulos. Idätysvaiheessa pahvi alkoi kuitenkin homehtua, kun taimipotit olivat jatkuvasti märkiä ja vielä muovikannen alla. Ongelma onneksi helpotti, kun taimet olivat vähän itäneet, eikä kosteutta tarvinnut pitää enää niin tasaisena.
Useamman viikon mittaisen esikasvatuksen aikana pahvi pehmeni joka tapauksessa aika paljon. Vähän jo pelotti, että se lörtsähtää kokonaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hylsyjen pehmeneminen oli sen sijaan hyvä juttu koulinnan kannalta: taimia ei todellakaan tarvinnut poistaa poteista, vaan ne voitiin istuttaa parvekeruukkuihin sellaisinaan. Tosin tässä vaiheessa ei ole vielä tietoa, jatkaako pahvi homehtumistaan mullan alla ja homehduttaa koko viljelyksen mennessään. (Mikäli näin käy, mainitsen asiasta varmasti myös täällä blogissa.)
Niiden kasvien osalta, joita oli vielä parvekkeelle istuttamisen aikaan useampia jäljellä samassa potissa, revittiin pahvi auki juuripaakun ympäriltä. Näin taimet oli helppo erotella - ihan toista kuin tavanomaisissa muovipoteissa esikasvatettujen taimien koukkiminen ylös mullasta. Kaiken kaikkiaan pahvirullien valinta siis ainakin suojasi taimia juurivaurioilta koulinnan yhteydessä.
Loppuyhteenvetona voin ainakin toistaiseksi todeta, että idea vaikutti ihan toimivalta. Saatamme hyödyntää tätä jatkossakin, ellei vielä parempaa vaihtoehtoa tule vastaan. Uskallan jo varovaisesti suositellakin. Olisi mukavaa myös kuulla muiden kokemuksia.
Päivitänpä tähän tiedoksi vielä, että pientä mullan pinnan homehtumista hylsyn reunojen kohdalta oli havaittavissa muutama viikko istutuksen jälkeen joissain ruukuissa, mutta kesän mittaan home on kadonnut ihan itsekseen. Ei siis mainittavaa ongelmaa.
VastaaPoista