Vappuperinteitä ja orastavaa kesäfiilistä

Vastoin kaikkia perinteitä ja odotuksia vappuna ei satanutkaan lunta, eikä edes vettä. Turku kylpi auringonpaisteessa ja lämmintäkin oli. Pessimisti joutui pettymään. (Onneksi se en tällä kertaa ollut ainakaan minä, haha.) Kyllä kelpasi juhlia flunssaisenkin, vaikka olinkin vielä suhteellisen kurjassa kunnossa, yskin ja podin yhä kurkkukipua.

Aloitimme vappuaaton ystävien kanssa lounaalla Kultaisessa Hirvessä. Tämä ihana perinteinen kantapaikkamme lakkautetaan loppuvuodesta, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus syödä vappuateria Hirvessä. Pakkohan se oli tehdä.

Toverit Pölle ja Mölysammakko ottivat pippuribroileria. Annos oli houkuttelevan näköinen.

Jälkkärin nautimme läheisellä jätskikioskilla Kupittaanpuiston reunassa. Sekin kuuluu vappuperinteisiin, joita olen noudattanut jo vuosia. Tosin perinteiseen mielikuvaan kuuluu auringonpaisteessa lekottelun sijaan kioskin katoksen alle tuppautuminen kymmenien vieraiden ihmisten kanssa sadetta pitämään.

Niin ikään perinteistä poiketen emme jatkaneet tällä kertaa baarin kautta keskustaan ja taidemuseon mäelle lakitukseen, vaan suuntasimme meille hengailemaan. Yskä ei olisi tykännyt kaupungilla hillumisesta. Matkalla poikkesimme myös Länsikeskuksen Faunattaressa katsomassa näätäteemapäivän puitteissa esiintymään saapunutta veikeää lemmikkihaisunäätää.

Näädät ovat parhaita! Tässä esiintyy haisunäädän peräpää, jota ei ole syytä pelätä!

Lakkasin kynteni jo edellisenä iltana, joten ne ehtivät jo hiukan kärsiä, mutta onneksi sain niistä napattua edes joitain kuvia. Tykkään laittaa aina vapuksi tosi kirjavat kynnet. Se jotenkin kuuluu asiaan. Myös värikäs meikki kuuluu asiaan.

Vappuvärejä!

Ilmapalloviritelmä on tärkeä. Se pitää ripustaa villalangalla kattokoukkuun.

Vapun aattona juhlin asiallisesti mekossa, mutta päivänä laitoin haalarit. Ehdin ommella uusimmat haalarimerkit paikoilleen aaton illanistujaisten aikana. Ainakin yhden merkin kohdalla mietin, miksi itse asiassa olen ostanut sen.

Todella hauskaa.

Haalarit olivat kätevä asuvalinta, kun suuntasimme seikkailulle maastoon etsimään tulentekopaikkaa, jossa olisi vielä tilaa muutamalle grillaajalle. Kuusistossa oli jo aivan täyttä - ja aina yhtä kohteliaasti ja lainkuuliaisesti koiriaan vapaana juoksuttavia ihmisiä, joiden seuraan emme halunneet jäädä - joten jatkoimme matkaa Tuorlaan. Piipahduksemme Kuusiston linnanraunioilla oli kuitenkin mukava, sillä kohtasimme sekä rantakäärmeen että sisiliskon. Lisko kiipesi Krotin käteen lämmittelemään.

Sisilisko esiintyy samassa kuvassa Krotin kauniiden vappukynsien kanssa.

Tuorlan laavu on ehkä kaikista tietämistäni helposti saavutettavista nuotiopaikoista mukavin. Maisemat ovat kohdillaan ja yleensä on rauhallista. Tulisija on myös oikein hyvä, yksinkertainen ja toimiva. Erityisen parasta on istua laavulla iltaa ja katsella, kuinka aurinko laskee merelle. Paikka on aivan oivallinen illanviettoihin ja muihinkin kesteihin.

Maisemaa laavulta rantalaitumelle päin.

Aivan vieressä soliseva puro. Siellä polskutteli kalojakin.

Herkkusieniä grillataan.

Pajulintu lauleskeli. Kesäfiilistä alkoi olla jo ilmassa. Minä niin rakastan vappuja! Näistä kuvista muuten tuo näädänpylly ja ravinteliannoset ovat Krotin ottamia. Muut kuvat napsioin minä.