Huonekasvihaaste: vehkat

Haapalehto-blogi aloitti tammikuussa hauskan huonekasvihaasteen, johon ajattelin nyt viimeinkin osallistua. Tarkoitus on siis kertoa omista huonekasveista. Haasteen voi ottaa vastaan kuka tahansa kasveja pitävä bloggari. Päätin tarttua haasteeseen, mutta teen ehkä muutaman erillisen postauksen kasveistamme - niitä kun on niin paljon, että yhdellä kertaa olisi jo vähän turhan haastavaa yrittää puhua kaikista.

Laikkuvehka

Aloitan suosikistani laikkuvehkasta, jonka olen päätellyt olevan malakanlaikkuvehka (Aglaonema commutatum) tai jotain sinne päin. Sain sen muistaakseni vuonna 2013 Turun eläin- ja kasvitieteellisen seuran kasvikerhon pistokasvaihtotilaisuudesta, enkä tiedä paljoa mitään sen taustoista.

Ihana ihana laikkuvehkani.

 
Yhteinen tarinamme alkaa siitä, kun nappasin pistokaspöydästä mukaani kolme elottoman näköistä rungonpätkää - joissa oli teipattuna kätevästi info "tämä pää alaspäin" - ja tökkäsin ne vesimaljaan odottelemaan sopivan ruukun löytymistä. Joitain viikkoja myöhemmin istutin pistokkaat. Muutamaa kuukautta myöhemmin jokainen rungonpätkä oli tehnyt niin paljon lehtiä, että komean puskan kanssa alkoi tulla jo pieniä tilaongelmia.

Laikkuvehka onkin suosikkini juuri näyttävyytensä ja nopeakasvuisuutensa vuoksi. Helppohoitoisuus ja ilmeisen jääräpäinen elinvoimaisuus ovat myös plussaa. Se myös kukkii suunnilleen joka kesä. Muistan kuinka sen ensimmäinen kukinta alkoi juuri sellaiseen aikaan kesästä, kun olin useita viikkoja Seilissä, ja kotiin palatessani ilahduin nähdessäni suosikkikasvini täydessä kukassa.

Kaikesta paapomisesta huolimatta ei tämäkään ihan täysin ehjin lehdin ole selvinnyt. Muutama lehdenpää on kellastunut talven aikana ja niitä on pitänyt leikellä pois.

Palmuvehka

Palmuvehkan (Zamioculcas zamiifolia) taisin saada mamilta. Ainakin se on ollut minulla useampia vuosia. Onneksi se ei ole kasvanut kovinkaan nopeasti, sillä valtavan suuret palmuvehkat vievät tosi paljon tilaa ja ovat mielestäni vähän turhan hankalasti hallittavissa. Pienikokoinen palmuvehka sen sijaan on kiva.

Tästä kasvista minulla ei ole paljoa mitään jänniä anekdootteja. Sen elämä on ollut aika tasaista. Jossain vaiheessa sitä riivasivat jotkin ötviäiset, mutta niistäkin päästiin aika helpolla, mäntysuovalla ja suihkuttelulla. Kerran sen ruukussa kasvoi tosi eksoottisen näköinen keltainen sieni, mutta sitäkään ei ole enää mullanvaihdon jälkeen näkynyt.

Tämä on siis tällainen peruskasvi. Helppohoitoinen ja muutenkin yksinkertainen tapaus. Asustaa nykyään vitriinin päällä pullojukan ja kultaköynnöksen kaverina. Näyttää viihtyvän siellä ihan hyvin. Ei riitele naapureittensa kanssa.

Palmuvehkan paikka on keskimmäisenä vitriinin päällä.

Viirivehka

Käyn nyt tässä läpi kaikki huonekasvit, joita taloudestamme löytyy, riippumatta kasvin alkuperäisestä omistajasta. Niinpä tähän vehkapostaukseen tulee myös Krotin iso vanha viirivehka (Spathiphyllum alana). Sillä on historiaa, mutta itse tunnen parhaiten nykyisyyden.

Tässä viirivehka komeilee Krotin vanhan kirjahyllyn edessä.

Kasvi ei selvinnyt kauhean hyvin viimesyksyisestä muutosta, tai sitten se ränsistyi jostain muusta syystä. Suuri osa sen lehdistä tummui ja käpristyi syksyn ja talven kuluessa, eikä tilanne näyttänyt kovinkaan optimistiselta. Leikkasimme kuolleet osat pois kevättalvella ja nyt alkaa näyttää jo hyvältä, kun lukuisia uusia lehtiä on auennut.

Tämä kaveri kukkii myös säännöllisesti, kutakuinkin kahdesti vuodessa. Juuri parhaillaan se lopettelee viimeisintä kukintaansa. Kasvi on niin iso, ettei se oikein mahdu mihinkään pöydännurkalle tai hyllylle, joten sillä on oma pieni pöytänsä tai jakkaransa, vai mikä tuo nyt onkaan, minkä päällä se seisoo.

Siinä on, komeasti keskellä huonetta.

Lisää huonekasviemme esittelyjä taitaa olla luvassa myöhemmin, jahka saan kuvia kasaan.