Kesäkuun hetkiä

Tässä kuussa on taas tapahtunut niin paljon kaikkea mukavaa ja jännittävää, etten vain ole ehtinyt puhua kaikesta. Kokoan siis tähän kerralla useampia poimintoja matkan varrelta - kesäkuuta, ihania raikkaan viileitä päiviä, valoisia öitä, pilvenhattaroita ja auringon pilkahtelua.

Kuun alussa kävimme mamin ja Vieteripellen - hän on rakas isosiskoni, mikäli en ole esitellyt - kanssa viemässä kesäkukkasia mummin ja papan mökille. Oli aika viileä ja tosi tuulinen ilma, mutta aurinkoa kyllä riitti. Kuvasin yksityiskohtia ja kukkaloistoa.

Outo porontaljapeikko on ollut mummilla ja papalla aina, siis niin kauan kuin muistan.

Kesäkukkapenkissä värit hehkuivat.

Kukkaloistoa.

Punainen ja valkoinen ovat mielestäni tosi ihana väriyhdistelmä

Sisarusporukkamme pääjehu ja kansanvillitsijä, isosiskon auktoriteetiasemassa sätkyttelevä Vieteripelle on esiintynyt täällä blogissa tosi harvoin. Hän on nykyään harvemmin mukana seikkailuissa, sillä hän asustaa niinkin kaukana kuin Porvoossa ja on lisäksi parhaillaan raskaana.

Nyt Vieteripelle kuitenkin vietti kokonaisen viikon täällä päin, ja ehdimmekin tehdä pitkästä aikaa kaikkea hauskaa yhdessä. Krotti järjesti voileipäkakkukestit ihan vain, koska olin hankkinut hänelle uuden Voileipäkakkukirjan, ja reseptejä oli päästävä oitis testaamaan. Kesteille osallistuivat tietysti vain VIP-porukan jäsenet, siis minä ja molemmat siskoni.

Tarjolla oli myös raparperipiirakkaa ja vaniljavaahtoa.

Kaunista!

Kävin kestien jälkeen Vieteripellen kanssa lähimetsässämme kävelyllä. Löysimme tosi nätin pienen soistuman, jossa kasvoi tupasvillaakin. En olisi uskonut törmääväni moiseen kallioisella mäntykankaalla. Lähimetsämme osaa aina yllättää.

Suo keskellä kalliomännikköä.

Kesäkuuhun kuuluvat tietysti yölaulajaretket. Juhannusyön retkeä lukuun ottamatta ehdin tehdä oikeastaan vain yhden. Suuntasimme Pöllen, Mölysammakon ja Krotin kanssa vakiomestoillemme Kuusistoon, teimme tulet, grillasimme, söimme, joimme ja odotimme pimeän tuloa. Sitten istuimme herkeämättä kuuntelemassa. Havaitsimme kaulushaikaran, jokusen satakielen, lehtokurpan ja ihan lopuksi jostain kaukaa mahdollisesti luhtakerttusen.

Kaunista! Vastarannalla on kyllä ruma Raadelma, mutta sen valot eivät jotenkin näy kuvassa lainkaan.

Krotti kuvasi nuotion liekkejä kännykällään.

Tässä eivät ole pimeässä hohtavat silmät, vaan kaksi kiiltomatoa. Kuva on myös Krotin ottama.

Lopuksi haluan vielä jakaa tämän oivallisen kesäfiilispläjäyksen samasta kohteesta, vain hiukan erilaisissa tunnelmissa. Tässä on kyseessä extempore pikapiknik Kuusiston raunioiden laiturilla.

Tältä näyttää kesäfiilis.

Niiin ja tältä myös.

Sekä lisäksi tältä.