Mitä parvekepuutarhan perustaminen maksaa?

Lupailin aiemmin, että julkaisisin laskelman parvekepuutarhan perustamisen kustannuksista. Olin varautunut pitkäkestoiseen hankintojemme hintatietojen tonkimisoperaatioon kuittikasoista ja tiliotteilta, mutta Krotti ehtikin tehdä sen puolestani. Budjettipostauksen laatiminen sujui siis nopeammin kuin kuvittelinkaan. Tässä niitä hintatietoja nyt sitten tulee. Apua, joku suomalainen puhuu rahasta!

Kysymys kuuluu siis: Mikä on tämän paratiisin hinta?

Tänä vuonna olemme käyttäneet rahaa parvekepuutarhamme perustamiseen suunnilleen seuraavasti  - hinnat on pyöristetty selkeyden vuoksi aina ylöspäin seuraavaan tasaeuroon ja osa kustannuksista on arvioitu muistipohjalta:

Perustykötarpeet

Kylvömulta 8 €
Puutarhamulta 15 €
Siemenet 20 €
Lannoite 10 €

Yhteensä 53 €

Ekstrat ja hupsuttelut

Kastelukannu 5 €
Työvälineet 10 €
Kasvatusastiat 50 € 
Taimet ja kesäkukat 40 €
Vesiaiheen perustaminen 9 €
Istuintyynyt 5 €

Yhteensä 119 €

Omasta opiskelijabudjettiin pohjautuvasta näkökulmastani tämä on melkoisen iso panostus. On kuitenkin otettava huomioon, että toveri Krotti tienaa virkamiespalkkaa, joten hänen näkökulmansa onkin vähän erilainen. Suurimman osan ekstrajutuista hän hankkikin itse.

Esimerkiksi kesäkukkiin minä en olisi laittanut rahaa.

Moni asia oli tarjouksessa, kun ostimme sen, eli tämä ei kyllä päde budjettina, jos hankinnat on jostain syystä tehtävä yhdellä kertaa, eikä mahdollisuuksia tarjouksien odottamiseen ole. Järkevämpi taktiikka on hankkia tykötarpeet vähän hitaammalla tahdilla, parhaita hintoja metsästäen ja ennen kaikkea kirppareilla kierrellen ja jopa roskistavaraa haalien.

Käsillä olevasta laskelmasta eivät myöskään ilmene täysin ilmaiset kierrätyskamat ja niin sanotusti omasta takaa löytyneet perusjutut, joita olemme käyttäneet myös aika paljon. Mainitsen ne kuitenkin kyllä myöhemmin tekstissä, jos joku oikeasti alkaa pohtia budjettiaan tämän pohjalta.

Tehdäkseni asioista selkeämpiä erottelin laskelmassa niin sanotusti pakolliset hankinnat kaikista ekstrajutuista ja ylimääräisistä hupsutteluista. Ensimmäisiin laskin oikeastaan vain ne tykötarpeet, joita ilman on mielestäni liki mahdotonta lähteä harjoittamaan parvekeviljelyä, ja jälkimmäisiin taas kaiken muun.

Hupsuttelua!

 
Minä siis tuumin, että ilman kastelukannua pärjää, jos nurkista löytyy mikä tahansa isohko pullo tai muu astia, jolla voi kantaa ja kaataa vettä. Työvälineitä kuten lapioita ja hanskoja ei ole pakko hankkia, jos sattuu omistamaan ehjät kädet ja yhdenkin ylimääräisen ruokalusikan, jonka voi sotkea lopullisesti multahommiin. Kasvatusastioita ei tarvitse myöskään lähteä ostamaan, jos on sattunut viime aikoina käymään kaupassa niin, että mukaan on tarttunut vaikkapa ihan vain muovikassi.

Nyt joku saattaa hihkaista, että ei lannoitekaan ole pakollista, jos hoitaa hommat oikein. Saatan olla samaa mieltä, jos on kyse ihan tavallisesta kasvimaasta. Parvekeviljelyssä näen lannoitteen lisäämisen kuitenkin pitkälti välttämättömäksi, sillä tilaa tuskin riittää niin suurille kasvatusastioille, että mullan omat ravinteet riittäisivät edes puoleen kesään, mitään kompostia ei oikein mahdu pitämään partsilla, ja olen skeptinen lierojen ja muiden maan mönkiäisten viihtymisen suhteen.

Ylimääräinen luksusesine.

Sen sijaan yhtä toista hyvin tärkeää ainetta en ottanut huomioon laskuissani, sillä sitä emme ole varsinaisesti hankkineet tätä käyttöä varten, eikä sitä kuitenkaan kulu parvekepuutarhaan yhden kesän aikana montaakaan desiä. Mäntysuopaa nimittäin.

Sitä tarvitaan tuhohyönteisten torjuntaan. Niitä tulee melko varmasti hyvistä kumppanuuskasvivalinnoista huolimatta, mutta säännöllisellä ja pitkäjänteisellä mäntysuopasumuttelulla niitä voi yrittää pitää kurissa. Jos ei siis harrasta mäntysuovalla siivoamista, kannattaa lisätä budjettiin pari euroa sen hankintaan.

Mäntysuopaliuoksen sumuttamista varten tarvitaan jonkinlainen sumutuspullo, mutta en laskenut sitäkään tähän mukaan, sillä meillä oli sellaisia omasta takaa jo kaksikin kappaletta, ja oletan niiden kuuluvan muutenkin vähän joka kodin perusvarustukseen. Jos ei kuitenkaan satu omistamaan mitään sopivaa sumutinta, niin sellaisen hankintaa varten voi lisätä budjettiin muutaman euron.

Kasvihuonekurkku on ehkä pahin mahdollinen vihulaismagneetti

Siemeniin olemme käyttäneet tänä vuonna suhteellisen paljon rahaa, mutta kustannukset tulevat hajautumaan useammalle kesälle. Siemenpusseista jäi nimittäin useimmista vielä paljon yli, ja hyvin säilytettyinä ne ovat käyttökelpoisia vielä pitkään.

Samaten varastokanta alkaa hyvässä lykyssä kasvaa oman sadon siemenistä. Niinpä siemenhankintoihin menevä summa tulee pienenemään vuosi vuodelta - ellei jonain keväänä tule tarvetta tehdä merkittäviä uusia aluevaltauksia.

Kaikkia siemeniä ei myöskään ole pakko ostaa, vaikkei omaa varastoa vielä olisikaan ehtinyt kartuttaa. Niitä voi saada myös vaikkapa kavereilta tai sukulaisilta, jos joku sattuu myös harrastamaan viljelyä. Meilläkin on esimerkiksi varastossa kesäkurpitsan siemeniä Krotin äidin kasvimaalta tulleista jättimäisistä kesäkurpitsoista.

Osa näistäkin viehkoista kesäkurpitsantaimista kasvoi ehkä omista varastosiemenistä.

Siemenestä kasvattaminen saattaa tulla edullisemmaksi kuin valmiiden taimien ostaminen. Me kasvatimme suurimman osan kasveistamme itse, mutta Krotti intoutui hankkimaan vähän kukkaloistoa ja kaikkia erikoistaimia vielä siihen lisäksi, joten niihin saatiin uppoamaan joitain kymppejä. Periaatteessa ihan tarpeetonta, jos haluaa säästää rahaa - mutta tarpeellista, jos haluaa säästää aikaa ja tilaa, sillä omien taimien kasvattaminen vaatii molempia.

Kasvatusastioiksi käyvät tosiaan mitkä tahansa satunnaiset vedenpitävät pussit ja purnukat, joten niidenkään ostaminen, ainakaan uusina, ei ole välttämätöntä. Me halusimme hupsutella vähäsen ja hankkia kaikkia uusia kivannäköisiä astioita. Suurin osa kasvatuspurkeistamme on kuitenkin kierrätyskamaa mamilta, jolla on varmaan vuosikymmenten muoviruukkukerrostumat varastoissaan.

Hauskoja vihreitä muovisaaveja kasvatussäkeiksi löytyi Prismasta yhdeksällä eurolla kappale.

Hupsuttelumme kulminoituma oli vesiaiheen perustaminen, mutta siihen tarvitsimmekin yllättäen vain alta kympin budjetin, sillä sopiva astia ja kivoja kuplia tekevä hapetuslaite löytyi omasta takaa, ja kiviä päästiin hakemaan luonnosta. Lopulta vain ilmaletku piti ostaa. Jos mitään tykötarpeita ei ole valmiiksi olemassa, voi vesiaiheen perustamisesta selvitä joka tapauksessa alta viidelläkympillä, kunhan vaan käyttää luovuutta.

Vesiaihe!

Mikäli haluaa kasvattaa esimerkiksi kurkkuja tai papuja, on niitä varten tarpeen väsätä vähän tukirakenteita, mutta jos sattuu omistamaan jotain lankaa ja teippiä, on homma hoidettavissa ilman erikoisempia hankintoja. Toki komeiden rakenteiden hankkimiseen voi upottaa halutessaan vaikka omaisuuden, mutta ilmankin pärjää mainiosti.

Tämä puuristikko on myös niin sanottua kierrätystavaraa, siis oikeasti Krotin ikivanha hankinta.

Sama koskee kalustusta. Siihen voi käyttää rahaa niin paljon kuin sielu sietää, tai sitten mennä nollabudjetilla, sillä eihän kunnon parvekepuutarha välttämättä tarvitse mitään kalusteita. Jos kuitenkin kokee kalustuksen tarpeelliseksi, niin nikkarointitaidot ja kierrätysideat laskevat budjettia. Meillä kaikki kalusteet ovat kierrätettyjä, mutta pari istuintyynyä päätimme ostaa.

Ikälopun kirjahyllyn uusi elämä.

Yhteenvetona todettakoon siis, että 50 eurolla lähtee hyvin käyntiin, jos omissa nurkissa tai lähipiirillä pyörii edes jonkin verran kierrätyskelpoista tavaraa, luovuutta riittää ja peukalo kasvaa tavanomaisella paikallaan. Tuplaamalla budjetin pääsee jo milteipä luksustelun makuun. Jos on varaa triplata, en usko, että tarvitaan enää mitään starttibudjetin kohdalla mainitsemistani perusjutuista jne

Kuvat ovat vähän sekaisin joko minun tai Krotin ottamia. Ei niistä oikein ota enää selvää, kumpi on milloinkin ollut kameran takana, kun olemme molemmat kuvanneet parveketta ihan hirveästi. Mutta kuten sanottu: "Tää on mun blogi, ei tääl olla huolellisii." Et simmonen kapitalisti mää olen.