Huonosti voivia eläimiä ja muita löytöjä Vapriikista

Tämä on itsenäinen jatko-osa edellisille seikkailuraporteilleni Helsingistä ja Hämeenlinnasta. Eeppisen linnaseikkailun jälkeen reissumme jatkui hilpeästi kohti Tamperetta. Pysähdyimme matkan varrella kierrokselle Iittalan Lasimäen putiikkeihin, mutta muuten paahdoimme suoraa kyytiä perille asti. Käytimme loppupäivän Vapriikin näyttelyiden kiertämiseen. Keskeisimmät mielenkiinnon kohteemme olivat Jääkauden jättiläiset ja Luonnontieteellinen museo, mutta myös muun muassa Vuoden luontokuvat, Pahkasika, Hurriganes, Kivimuseo ja Nukkekekkerit tsekattiin.

"En voi hyvin."

Jääkauden jättiläiset -näyttely oli kiehtova, mutta siellä oli kyllä myös tosi hassuja esihistoriallisten eläinten rekonstruktioita, oudon muotoisia ja tyhmän näköisiä ja kaikin puoli naurettavia. Niistä riitti hupia. Toisaalta osa eläimistä oli oikein realistisia ja vaikuttavia.

"Mitä tarkoittaa voida hyvin?" (Tämän krapulaisen luolaleijonan kuvasi Krotti.)

"Hyvinvointini on vaakalaudalla." Katsokaa nyt tuon mammutin niskaa!

Mutta nämä villasarvikuonot puolestaan olivat oikein hyvin tehtyjä. Samaten taustalla näkyvä alkuhärkä.

Jättiläispeura oli ihan sikahieno, mutta hämmennyin vähän, kun lajin tieteelliseksi nimeksi oli ilmoitettu Megaloceros giganteus, vaikka sillä oli suorapiikkiset hankosarvet. Olen aina luullut, että giganteuksella oli lapiosarvet ja vieläpä käyräkärkiset. Tietääkseni M. savini on se, jolla oli suorat hankosarvet. Aloin jo epäillä, että tässä on erehdytty lajista, mutta mene ja tiedä.

Jättiläispeura, Megaloceros sp.

Luolakarhudioraama oli kerrassaan hillitön. Ihmiset olivat ihan kohtuullisen näköisiä, mutta mikä karhun alaraajoja ja ruumiin mittasuhteita vaivasi? Ehkä kaksi eri työryhmää askarteli karhua, toinen teki yläosan, toinen alaosan, ja jossain vaiheessa kommunikaatio ei vain pelittänyt - alapään väsääjät paitsi laskivat mittakaavan väärin, myös käyttivät referenssinä vahingossa karhun sijasta hamsteria.

"Älä puhu minulle hyvinvoinnista."

Katsokaa sen naamaa! Katsokaa sitä.

Luonnontieteellisen museon puolella nähtiin vähän taidokkaammin aseteltuja kokonaisuuksia. Niitä olisi voinut jäädä tutkailemaan tuntikausiksi. Onneksi ei ollut kiirettä edetä, joten ehdimme keskittyä yksityiskohtiin.

Harmaahaikara Näsijärvellä näytti hyvin realistiselta. Taustamaalausta myöten laadukasta työtä.

Tämä karhu kyllä vaikutti siltä, ettei se näe kovin hyvin.

Nyt se on todistettu - minä en ole pieni! (Kuvaajana taas Krotti.)

Museon söpöin mutta myös surullisin vitriini! ;______;

Kaikista jännittävin dioraama! Supikoira ja mäyrä kohtaavat edesmenneen ihmisen maallisten jäänteiden luona.

Ehkä suosikkini on silti tämä kesäyö. Siinä on tunnelma niin kohdillaan!

Tykkään myös paljon tästä järvimaisemasta. Vesi on hienosti toteutettu.

Lattianrajaan kannattaa kurkistaa. Siellä asuu kotihiiriä.

"En todellakaan voi hyvin!" #crappytaxidermy

"Varo, selkäsi takana!" Vesikauhuinen liito-oravan muumio lähtee hyökkäykseen.

Villi rapu. (Krotti ikuisti tämänkin.)

Kivinäyttelyssä oli esillä kymmenittäin toistensa näköisiä, tunnelmavalaistuja, harmaita murikoita. Kivet ovat tunnetusti ihan älyttömän tylsiä ja kaikki geologit ovat siksi outoja.

Hehe, ymmärtänette, mitä tarkoitan!

Haluan tällaisen.

Samaten tällaisen. Minäkin olen outo, vaikken ole geologi. Kuka nyt harmaita kivenmurikoita haluaisi?

Tämä on myös kiveä. Ihan hirvittävää.

Kierros Vapriikissa oli oikein viihdyttävä. Tykkään tällaisista museokokonaisuuksista, joissa pääsee samalla rahalla tutustumaan useampiin eri näyttelyihin. Ei haittaa, vaikka yksittäinen näyttely olisikin pieni, jos nähtävää on kokonaisuudessaan kuitenkin paljon.

Jätän tämän tähän.

 
Kuten näkyy, olen juuri sellainen henkilö, joka takertuu helkutin huonoihin meemeihin ja jää kihertelemään niille, vaikkei kukaan muu naura.