Konttailua kesäisessä lehdossa

Käytiinpä iltana eräänä Katariinanlaaksossa, joka on mielestäni yksi Turun mukavimmista lähiluontokohteista. Olen saapastellut paikkaa ristiin rastiin jo yli kymmenen vuoden ajan, eikä vieläkään kyllästytä. Tällä kertaa edettiin hiukan tavallista vähemmän kahdella raajalla ja enemmän neljällä. Piti nimittäin hoitaa pois alta aiemmin kesällä missaamani maastopäivä eräästä kenttäkurssista, jonka ajattelin saada viimein suoritettua. Tehtävät sisälsivät pääasiassa metsätyyppien määrittämistä. Sain työt pakettiin parissa tunnissa. Sen jälkeen voitiin vain haahuilla ympäriinsä ja fiilistellä.

Allekirjoittaneen konttailutyylinäyte. (Kameran takana jälleen toveri Krotti.)

Jyrkänteen alla kulkeva polku on kuin loputon tunneli metsän vehreyden läpi.

Valon ja varjon kontrastia metsän reunassa.

Puu ahmaisee kiven.

Kivi irvistää hiukan.

Metsän vihreää hämyä.

Katariinanlaaksoon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos sitä ei vielä tunne. Vaikka siellä onkin joskus hyvällä säällä suunnilleen koko Turku koirineen ja vauvanvaunuineen ulkoilemassa yhtenä letkana, se on silti mainio luontokohde. Paikalle pääsee tosi helposti. Luontopolku alkaa bussin numero 13 päätepysäkiltä. Sinne vain jonon jatkoksi!