Väsynyttä meininkiä

Vietin viikonlopun Ropeconissa, ja sen johdosta olen nyt nukkunut noin kaksi vuorokautta. Okei, en ihan putkeen, olenhan kuitenkin käynyt molempina iltoina kävelyllä, mutta suurimman osan ajasta olen viettänyt sängyssä tai sohvalla, unessa tai puoliunessa. Joskus nuorempana en potenut tällaista uupumusta vastaavien tapahtumien jälkeen, ja niinpä moisista harrasteista pystyikin muodostumaan tapa, mutta nykyään olen jo paitsi vanha ja raihnainen* myös herkästi ylikuormittuva burnout-toipilas.

Niin että kyllä se vaan osaa ottaa voimille valvoa pitkiä päiviä jatkuvasti liikkeellä pysyen, nukkua lyhyitä öitä messuhallin lattialla, vetää tuntikausia ohjelmaa innokkaalle conikansalle, puhua, kuunnella, olla reipas ja aktiivinen kolme päivää yhteen menoon, tanssia läpi yön ja sitä seuraavana päivänäkin vielä pysytellä hereillä iltaan asti, matkustaa kotiin, purkaa kampaus ja pestä maskeeraukset pois iholta ennen kuin pääsee lopulta kaatumaan omaan sänkyyn.

Nyt ei ole valmiina varastossa mitään nasevia postauksia julkaistavaksi ajastuksella. Blogi siis päivittyy seuraavaksi vasta, kun olen taas kunnolla hereillä. Sitä odotellessa voitte ihailla muutamaa tunnelmaotosta viikonlopulta. Oli aivan mahtava meininki, enkä vaihtaisi tätä mihinkään, vaikka sainkin matkamuistoksi armottoman uupumuksen. Kiitos kaikille osallisille! Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti paremmalla jaksamisella.

*) Eivätkö yli neljännesvuosisadan ikäiset olekin jo oikeutettuja omimaan tämän käsitteen?