Valoja, värejä ja tunnelmia

Aina, kun lähdemme jollekin yllätysseikkailulle, tulee hyvä sää. Pölle väittää niin. Olen ihan varma, että olemme yllätysseikkailleet myös tosi ankealla ilmalla joskus, mutta yhtään esimerkkiä ei vain tule juuri nyt mieleen. Varma kuitenkin olen, että sellainenkin päivä on osunut kohdalle. Joskus on ihan satavarmana ollut jämähtänyt, valoton ja läpikotaisin tylsä kökkösää. Täytyy olla ollut.

Ei kuitenkaan viime sunnuntaina. Silloin oli ihan naurettavan nättiä, kun lähdimme kiertelemään saaristoa. Lenholm pisti taas parastaan, kuten aina. Miten se paikka osaakin olla niin epätodellisen hieno? Harvaluodossa oli valehtelematta vähintään tuhannen hanhen muuttomassat lepäilemässä pelloilla - eikä meillä pöljillä ollut optikkaa mukana! Auringonlaskun hehku Tuorlassa oli niin yliampuvaa, että ihan tajuntaan sattui.

Paraisten Lenholmin lehto syysasussa. Hakametsän avara valoisuus on todella viehättävää.

Tammet ovat siitä hauskoja, että niihin paitsi tulee lehdet keväällä viimeisten joukossa ne myös pudottavat lehtensä syksyllä yksinä viimeisistä. Kaikki muut puut ovat  syksyn väreissä tai jo lehdettömiä, mutta tammet yhä vielä viheriöivät.

Tammivanhuksen vänkyräinen latvus.

Edesmenneen jättiläistammen kelottuneet oksat pitkin pituuttaan nurmikolla.

Metsää ja peltoa Kaarinan Harvaluodossa.

Suomuorakas!

Harvaluodon silta. Krotti virvelöi hetken sillan kupeessa. Sillä välin me muut keräsimme rannalta roskapussiin siimoja ja muuta sekalaista rojua, mitä kaiken maailman paskiaiset olivat kylväneet maastoon.

Kaarinan Tuorlan rantalaitumia auringonlaskun hehkussa. 

Ehkä jo vähän mauttoman överiä? 

No ei toki!

Joku oikein proo valokuvaaja olisi varmaan saanut napsittua tältäkin päivältä vuoden luontokuvat, mutta minä vain dokumentoin. Josko joskus käyttäisin jotain näistä referenssinä maalaukselle. Sen minä osaan paremmin.