Kenttätöitä ja ornistelua - Tvärimme ja Svanvik syyskuisena iltana

Syyskuun viimeiset viikonloput tulee nyt vietettyä ahkerasti kenttähommissa uuden projektin näytteenoton viimeistelemiseksi. Kesän aikana Saaristomerelle ja Suomenlahdelle laskemamme habitaattimerrat on aika hakea pois ja loput näytteet kerätä. Viikko sitten piipahdimme Hangossa nostamassa merrat Tvärminnen eläintieteellisen aseman nurkilta. Samalla reissulla toki myös vähän linturetkeiltiin.

Saavuttuamme Tvärminneen otimme soutuveneen ja lähdimme hakemaan mertoja. Aiemmin kesällä pieneen lahdelmaan laskemistamme kolmesta itse tekemästämme habitaattimerrasta olikin jäljellä enää kaksi. En tajua, miten näitä tutkimusvälineitä aina lähtee kävelemään kesän aikana. Kuka roikale uskaltaa!

Emme me aina moottoriveneellä pärryyttele. Osaamme toki soutaakin.

Tutkimuspaikalla kasvaa ihanaa rakkolevämetsää.

Nostimme jäljelle jääneet merrat veneeseen ja kävimme ne läpi. Vastaan tuli tällaiselle paikalle tyypillisesti monenlaisia hienoja otuksia, joista suuren osan vapautimme oitis takaisin mereen, sillä olimme keräämässä näytteitä vain ravuista ja simpukoista. Sää oli hulppea - syyskuun puolivälissä merellä milteipä teepaitailma. Oli leppoisaa työskennellä liki tyynellä lahdenpohjukalla hiljalleen lipuvassa veneessä.

Siloneula nousi ensimmäisen merran mukana. On se hieno eläin.

Mikä kaunis päivä!

Kun työt oli tehty, seurasi huvi - oli aika lähteä Svanvikin tornille lintuja katsomaan! Minusta tuntuu kyllä jotenkin tosi hassulta nimittää yhtä juttua työksi ja toista huviksi, kun viihdyn kuitenkin molempien parissa samalla tavalla. Pitää kai silti yrittää. Muuten työt kuitenkin rynnivät kotiin ja vapaa-aikaan sitten joskus, kun olen oikeasti töissä enkä vain puuhastele opiskelun ohessa julkaisujen kiilto silmissäni.

Svanvikin lintutorni.

Ei muuta kuin röörin ääreen!

Hengasimme tornilla tunnin. Svanvik tarjosi nimensä mukaisesti pääasiassa joutsenia, mutta näkyi siellä yksi jalohaikarakin. Olin etukäteen havaintoja selatessani kiinnittänyt huomiota jokunen päivä aiemmin samalta suunnalta kirjattuihin jalluihin, mutten ollut noteerannut niitä sen tarkemmin, jotta olisin varsinaisesti lähtenyt mestoille bongausmielellä. Ajattelin olevani kuitenkin vähän myöhässä liikkeellä sen kannalta - lintu olisi varmasti jo jatkanut matkaa, joten turha sitä enää olisi hakea ilmoitetuista koordinaateista. Olikin sitten mukavaa kohdata otus spontaanisti.

Jalohaikara!

Krotti digiskouppasi kännykällään todistusmateriaalia jallusta, joka kahlata kaahotti pitkin lahden rantaa hurjaa vauhtia. Kuvasarjasta tuli huvittava. Tällaisia nämä "jalot olennot" pohjimmiltaan ovat. Kandee klikata kuvaa isommaksi, niin näkee paremmin otuksen hauskat asennot.

Jallu kaahottaa.

Tämä oli myös helmi. Uskaltaisitko kulkea laitumen poikki lintutornille? Etenkin, jos lehmät ovat näköpiirissä.

Jallut, lintutorninäkymät ja lehmätiedote ovat Krotin kuvaamia. Muut kuvat otin minä.