Pistokkaat multaan, viimeinkin

Pistokkaita on kiva ottaa vastaan ihmisiltä ja napsia omista kasveista. Juurien kasvua on jännää seurata lasipurkissa ikkunalaudalla. Mutta entä, kun juuret alkavat olla pidemmät kuin itse pistokas, ja olisi aika istuttaa taimi? Silloin ei vain mitenkään ehdi eikä jaksa. Aina se lykkäytyy viikoilla, jopa kuukausilla - ja juuret senkun kasvavat!

Tässä kohtaa pistokas yleensä joko kuolee tai tulee hulluksi. Kun ensimmäinen pistokkaista kuolee tai alkaa näyttää merkkejä elämänhalunsa menetyksestä, minä harmistun, ja istutan kaikki loput pieniin ruukkuihin aivan vimmaisesti. Näin käy joka kerta. Nytkin.

Pistokas ihanasta isosta laikkuvehkastani oli vielä ihan hyvinvoiva, kun sain viimeinkin istutettua kaikki pistokkaat pois vesipurkista rehottamasta. Sen sijaan peikonlehti ei voinut enää hyvin.

Peikonlehden juuret noin vuoden ikkunalaudalla vesipurkissa lillumisen jälkeen. Vaikuttavaa.

Lopputulos.

Ajattelin totuttaa tämän uuden pikku vehkan elämään vähän hämärämmässä, joten laitoin taimen heti alkuun keittiöön (luoteenpuoleiselle ikkunalle). Krotin lemmikki-bulbasaur viihtyy vehkan lehden alla.

Juoru tuskin selviytyy. Sillä oli jäljellä enää nämä neljä ja puoli lehteä, kun sain sen viimein multaan. Ei näytä hyvältä. Ajattelin kuitenkin yrittää, kunnes se on lopullisesti kuollut.