Saariston rengasseikkailu 4/5: Iniö ja Kustavi

Kun päätimme ajaa Saariston rengastien ympäri yhdessä viikonlopussa ja ennättää sen aikana sekä tehdä tiedettä että vapaasti seikkailla ja tutustua kaikkiin mukaviin kohteisiin, olisimme toki voineet ajatella sitä, minkälainen hösseli sunnuntaista tulee, jos muina päivinä etenee ihan lunkisti mutta haluaa silti loppumatkankin varrella käydä läpi kaikki listatut seikkailukohteet ja ehtiä vielä kotiin nukkumaan jotenkin järkevästi. Totesimme, ettei sellainen hösselöinti ole mukavaa, joten karsimme vähän kohteita ja kiristimme tahtia.

Siinä on Iniön kirkonkylä.

Jatkoimme seikkailuamme Houtskäristä kohti Iniötä klo 15:15 lähtevällä lauttavuorolla. Koko rengastien pisin lauttamatka kestää noin tunnin. Tämä oli ilmeisesti kesäkauden viimeinen viikonloppu, jolloin yhteysalus M/S Antonia liikennöi välillä, ja se näkyi kyllä autojonon pituudessa. Onneksi saavuimme Mossalan lauttarantaan jonottamaan hyvissä ajoin.

Pitkällä lauttamatkalla ehdimme lintujen kiikaroimisen - jota tein ihan hulluna nähdäkseni ruokkeja, mutta ei niitä näkynyt - ja yleisen fiilistelyn ohella myös kirjoittaa postikortteja. Ainoat saatavilla olevat postikortit olivat Iniö-aiheisia, joten lähetimme sitten niitä samoja kaikille, vaikka Iniö olikin aika pienessä roolissa seikkailullamme.

Oli vähän harmaata. Eipähän väreily haitannut kiikarointia.

Iniössä emme valitettavasti ennättäneet pysähtyä varsinaisesti tekemään mitään, sillä yritimme ehtiä suoraan seuraavaan Kustavin lauttavuoroon. Ajoimme Iniön läpi kuitenkin rauhallisesti, jotta ehdimme ihailla näkymiä autosta käsin. Kirkonkylä oli juuri niin ihastuttava kuin postikortin kuvassa.

Iniössä joka paikkaan ohjattiin ihanilla puisilla opastekylteillä.

Myös tällainen hurjan modernimpi lossi tuli vastaan Iniössä.

Onneksi pidimme pientä hoppua, sillä autojono Kustaviin liikennöivän M/S Auran kyytiin oli myös mittava, ja jonon viimeiset mahtuivat juuri ja juuri kyytiin. Lauttamatka oli hauska, vaikka alus oli aivan täyteen pakattu autoja ja ihmisiä, joten liikkuminen oli vähän vaikeaa. Jotkut matkustajat eivät edes päässeet ulos autoistaan koko matkan aikana, kun ovia ei mahtunut avaamaan. Onneksi meillä on pieni auto!

Kustavin lautalle jonotettiin oikein perusteellisesti.

M/S Auran saapuminen.

"Älä ole korkeanpaikankammoinen, kömpelö, liikuntarajoitteinen tai liian leveä" -mallinen portaikko. Minä olen ensimmäistä ja vähän seuraavaakin, mutta jotenkin selvisin kuitenkin alas autokannen ylätasanteelta.

Kustavissa meillä oli suunnitelmissa poiketa tutkimusretkelle Kivimaalla sijaitseville Jeramiaan luolille, mutta totesimme sivupiston liian aikaavieväksi, joten valitsimme pääasialliseksi kohteeksemme Käsityökylän, jonka tunnetuin toimija lienee Kustavin savipaja. Päivällistimme Käsityökylän kahvilassa, josta saa kuulemma Saariston parhaita munkkeja.

Lohikeittoa päivälliseksi.

Saariston parasta munkkia jälkkäriksi! Muhkea, pehmeä, lämmin, rapea ja rasvainen. Näitä myydään kuulemma heinäkuussa parhaan sesongin aikaan jopa yli 350 kappaletta päivässä. Resepti on yli 20 vuotta vanha.

En myöskään ole ehkä ikinä saanut missään näin hyvää cappuccinoa.

Kahvila oli myös hauskasti sisustettu vanhoilla tavaroilla.

Käsityöläiskylästä sai muutakin kuin paikallisia käsitöitä - mutta mistäpä matkailukohteesta ei nykyään löytäisi edes yhtä krääsäkojua? Tästä en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Joka ornin jääkaappimagneetti. Linnut ovat ilmaisia, mutta optiikka ihan pirun kallista.

Kustavin savipajan astiat ovat ihania! Haluaisin hankkia niitä hirveän määrän. Mutta kun ei mahdu. Eikä riitä rahat.

Ehkä suosikkini savipajan teema-astiasarjoista on tämä Havu.

Ostimme kuitenkin jotain. Näistä kolmesta mukaamme lähtivät pullo ja isompi kulho. 

Kustavin jälkeen jäljellä oli vielä seikkailun loppuosuus, johon sisältyi pieni mutta sitäkin parempi iltaretki Pärkänvuorelle. Siitä seikkailuraportin viimeisessä osassa.