Seili, viimeistä kertaa tänä vuonna

Samalla tavalla kuin kevään ensimmäinen kenttäreissu tekee minut aina hurjan innostuneeksi, saa syksyn viimeinen keikka mielen jotenkin tosi haikeaksi. Kenttäkausi päättyy, tänä vuonna ei enää lähdetä merelle tieteentekohommiin, nyt on aika siirtyä "siisteihin" sisätöihin. Seili pitää hyvästellä taas joksikin aikaa - seuraavan kerran sinne palataan melko varmasti vasta ensi keväänä.

Syksyn viimeinen Seili-keikkamme oli vasta lokakuun alussa, mutta sään puolesta olisi voinut olla vaikka elokuu. Tällä kenttäkaudella meitä ei todellakaan ole vaikeilla sääoloilla piesty, ja tämä päivä kyllä kruunasi upeiden ilmojen jatkumon. Oli lämmintä ja aurinkoista, miltei peilityyntä. Tarkenimme ilman takkeja, kun istuskelimme laiturilla mertoja tyhjentämässä. Mukaamme seikkailulle lähteneet toverit Pölle ja Mölysammakko onkivat ahvenia sillä välin, ja heillä söi valehtelematta ihan jatkuvasti, joten työmme eteni pätkien, kun yhtä syöttöä nousi uutta affenaa irrotettavaksi.

Vaahteroiden latvukset olivat kirkkaan keltaisia ja oransseja, pihlajat punaisia ja järviruovikko jo kauniin vaaleaksi tuleentunutta. Kurkimuuttoa kävi hiljakseen. Heti rantauduttuamme aseman laiturille näimme uljaan, noin sadan yksilön auran, joka pysähtyi kuin pysähtyikin Seilin ylle ottamaan korkeutta, kunnes lintuja tuskin enää erotti taivaan sinestä. Lisäksi saari vilisi kaiken maailman pikkulintuja, rastaita ja peippoja ja sen semmoisia. Kesän päätös ja lähdön hetki oli käsillä, itse kullakin.

Minusta tuntuu välillä vähän hassulta, kun selostan hirveästi näistä kenttäreissuistamme, mutta en oikeastaan koskaan kerro siitä, mitä me itse asiassa tutkimme. On se kyllä muutaman kerran ehkä vilahtanut joissain postauksissa, mutta voisin joskus kirjoittaa siitä enemmänkin. Tutkimme siis Itämeren vieraslajeja, etenkin liejutaskurapua ja sen vaikutuksia eliöyhteisöön.

Lisäksi koen välillä vähän hämmennystä siitä, kun haluan tägätä kenttätyöjututkin "retkeilyyn", vaikka oikeastaan tässä ei enimmäkseen olekaan kyse vapaa-ajan retkeilystä vaan tutkimustyön tekemisestä - vaikka en minä sitä vielä työkseni teekään, puuhastelen vain opiskelun ohessa. No, onhan työretkeilykin ihan yhtä lailla retkeilyä.