Sellainen kamarikonsertin tyyppinen juttu

Blöbläblöö, miten aloitetaan hyvä blogipostaus? Aiheena tänään olisi Mokoman viimeviikkoinen akustinen keikka Logomossa. Aluksi haluaisin selostaa jotain hupasaa siitä, miten viihdyttävän kornia on, kun bändi julkaisee akustisen levyn, jonka akustisuus koostuu pääasiassa siitä, että sähkökitarat ovat päässeet hetkeksi lomalle. Käsitykseni akustisuudesta on jotain vähän muuta. Ei se kuitenkaan itse levyä yhtään huonommaksi tee. Itse asiassa kyseessä on ainoa Mokoman levy, jota ylipäätään kuuntelen ihan vapaaehtoisesti jopa yksin ollessani.

Suurena akustisen rockmusiikin ystävänä rohkenin myös lupautua mukaan Mokoman keikalle, kun Krotti niin kovasti halusi. Onneksi lähdin mukaan, sillä keikka oli kerrassaan mahtava. Aivan mielettömän hieno. Ei mikään perinteinen "hypitään ja huudetaan kännissä eikä oikeasti edes kuulla saati jälkeenpäin muisteta mitään itse keikasta" -kokemus, vaan ennemminkin - kuten illalla ennen keikkaa heitin - sellainen kamarikonsertin tyyppinen juttu. Hieno elämys.

Pakko myös sanoa, että se, mikä mielestäni eniten riivaa Mokoman studiolevytyksiä - meinaan koko äänimaailman miksaaminen jotenkin tosi ärsyttävän litteäksi, tunkkaiseksi ja ikään kuin huonolaatuisen kuuloiseksi - loisti poissaolollaan. Ehkä olisi jo vuosia sitten pitänyt uskoa kaikkien kavereitten vakuutuksia siitä, että Mokoma on tosi hyvä livebändi ja ihan erilainen kuin studiolevyillä. Se meinaan pitää ihan paikkansa ainakin tämän keikan perusteella. Se harmaa partaväinämöinenkin osaa oikeasti laulaa. Tosi kauniisti.

Lavalla nähtiin rytmimuna. Ja oli meinaan penkki. Ja kauheasti sisustettiin.

Lavalla nähtiin myös hanuri. Netta Skogin hanuri.

Myös joku tämmöinen kauhea Pena ilmestyi lavalle kesken keikan. Näyttää siltä kuin viinapullo olisi sensuroitu kuvasta.

Otimme erätauolla Logomon Kitchenistä cappuccinon ja kuppikakun. Kahvi oli aikamoista tervaa (kuin pahemmallakin huoltsikalla) ja muffinssi oli aivan totaalisen mauton. Se oli aika yllättävää, koska kokemukseni MBakeryn leivoksista on toistaiseksi ollut tosi positiivinen. Näitä en suosittele.

Onneksi iltaan sisältyi myös kunnon herkkuja. Kävimme syömässä Panimoravintola Koulussa.

Oikeasti, voi sitä huonojen, kuivien vitsien määrää! Rokkarithan nyt ylipäätään heittävät aika kuivakkaa huumoria keikkojen aikana - harva kun on lahjakas paitsi muusikkona myös koomikkona - mutta tämän illan jutut olivat kyllä ihan poikkeuksellisen huonoja. Melkein nauroin. Melkein vedet silmissä.