Talvipäivänseisaus

Vuoden pisin yö on jälleen takana päin. Olo on yhtä aikaa haikea ja helpottunut. Pelkään pimeää, joten luonnollisesti rakastan eniten sitä aikaa vuodesta, kun on enimmäkseen valoisaa - mutta toisaalta talven pimein hetki on mielettömän tunnelmallinen ja jotenkin aivan erityisen juhlava. Vuodesta toiseen se tekee minuun aina yhtä suuren vaikutuksen, kun päivät vain lyhenevät lyhenemistään ja lopulta ilta alkaa hämärtyä jo kello kolmen aikaan. Se on jotenkin niin kaunista. (Vaikka onhan se toki vähän masentavaakin.)

Tykkään siitä, että nykyisen kalenterimme joulunpyhät ovat hyvin lähellä talvipäivänseisausta - eivät nyt ihan täsmälleen sen oikean päivän ympärillä, mutta kuitenkin niillä kieppeillä. Käsittääkseni kristillistä joulua alettiin aikanaan viettää samaan aikaan talvipäivänseisaukseen liittyvien ei-kristillisten juhlien kanssa mahdollisesti siksi, että uusi tapa syrjäyttäisi vanhat. Kuitenkin tämä valinta tavallaan myös pönkitti vuoden lyhimmän päivän merkitystä juhlapyhänä. Jonkin ihan toisen ajankohdan valitseminen olisi ehkä saattanut johtaa siihen, ettei ennen niin suositun talvipäivänseisauksen aikaan olisi lopulta juhlittu enää mitään, ei ainakaan kovin isosti. Olen iloinen, että juhlitaan.

Itse toki juhlin yleensä sekä että, niin varsinaisena talvipäivänseisauksena kuin joulunpyhinäkin. Talvipäivänseisauksesta on viime vuosina muodostunut minulle vähän enemmän sellainen biletysjuhla, jonka vietän usein kavereitten kanssa kaupungissa, kun taas joulua juhlin perinteisesti perheen parissa lapsuudenkodissani landella, ehkä astetta rauhallisemmin. Onpahan enemmän päiviä, joista valita, minkä viettää missäkin paikassa ja seurassa. Ehtii juhlia enemmän. (Ja sitä vartenhan minä elän? Eiku.)

Tänä vuonna en tosin ollenkaan ehtinyt enkä jaksanut laittaa mitään isoja bileitä pystyyn talvipäivänseisauksen kunniaksi, mutta Pölle ja Mölysammakko tulivat meille kyllä istumaan iltaa, ja me sitten herkuttelimme ja nautiskelimme juomia samalla, kun Krotti leipoi joulutuliaisia duunipaikalleen. Olen ollut melkoisen uupunut viime aikoina, joten halusin juhlia vähän pienemmin, jotta jaksaisin panostaa joulunviettoon.

Olisi nimittäin tosi ankeaa olla jouluaattona ihan naatti niin, ettei jaksaisi pahemmin jutella saati valvoa, vaan nukahtaisi sohvalle heti ruuan jälkeen. Pitää siis säästää voimia ja nukkua hyvin. Onneksi jouluun on vielä pari päivää aikaa, joten enköhän ennätä levätä ja rentoutua sitä odotellessa. Juoksevia hommia on kyllä valitettavasti vielä vähän hoitamatta, mutta ainakin se isoin ja kauhein työ (sen artikkelikässärimme viimeistely ja lähettäminen takaisin toimitukselle) on nyt onneksi jo saatu pois keskeneräisten asioiden listalta.

Nyt nukkumaan!

Mukana haasteessa: #kukkailottelua @mansikkatilanmailla