Vuoden pimein aika

Tähän aikaan vuodesta, kun valoisia päiviä on vähän ja ne vähätkin ovat lyhyitä, käy aina hieman sääliksi huonekasveja. Usein ihmettelen, miten ne ylipäätään selviävät tämän vaiheen yli. Ja kuitenkin ne selviävät. En muista, että yksikään kasveistani olisi menehtynyt nimenomaan sydäntalven aikaan tai ainakaan selkeästi valonpuutteen vuoksi. Useampi kuolee kesällä, kun pihalta ja parvekepuutarhasta lappaa sisälle kaiken maailman tuhohyönteisiä ja satunnainen kastelemisen unohtaminen saattaa kuumuuden vuoksi olla hyvinkin kohtalokasta.

Viimeisen viikon aikana aurinkoisia päiviä on siunaantunut meille yllättävän paljon. Kirkkaita auringonnousuja, häikäisevän valoisia keskipäiviä ja pitkiä värikkäitä auringonlaskuja. Se kaikki on tosin ohi yhdessä hujauksessa. Aurinko paistaa parvekkeellemme ja sisälle asuntoon parhaimpinakin päivinä vain muutaman tunnin ajan. Jos sillä hetkellä satun olemaan kotona, en voi olla räpsimättä kuvia talvipäivän viistossa valossa kylpevistä huonekasveista. Viimepäivinä olen ollut enimmäkseen kotona. Ja niin on ollut tunnelmallisia valon hetkiä että!

Traakkipuun ja pienen peikonlehden osuus joulukuun auringonpaisteesta.

Toinen ilmakasveista simpukoiden, kotiloiden ja piikkinahkaisten kuorten keskellä.

Suosikkilaikkuvehkani asuu nykyään tv-taso-kirjahyllyn päällä. Sinnekin siroaa ilmeisesti juuri sopivasti valoa.

Parvekkeella onkin sitten jo tosi häikäisevän kirkasta. Kanervien värit hehkuvat.

Kai olen maininnut, että rakastan järviruokojen estetiikkaa?

Kaikki tämä valo! <3

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla