blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Seminaarireissulla Helsingissä

8.2.2017

Jotkut yliopisto-opiskelijat eivät ollenkaan tajua vapaa-ajallaan paeta mahdollisimman kauas oman opintoalan jutuista bileisiin ja baareihin tai ihan vain turvallisesti kotisohvalle katsomaan sarjoja - vaan suuntaavat hullunkiilto silmissä kaiken maailman seminaareihin ja konferensseihin ja tutkijatapaamisiin ja ties minne hääräämään vähän lisää vielä niiden oman alan juttujen parissa.

Kyse on varmasti eräällä tavalla häiriintyneistä tapauksista.

Minä ja ystäväni, merimuukalaisina tunnettu porukka, olemme mahdollisesti juuri niitä tapauksia. Toivottomia. Pääsimme viime viikolla taas toteuttamaan itseämme, kun vietimme pari päivää Helsingin yliopistolla evoluutiobiologien ja ekologien suuressa OIKOS-konferenssissa. Reissu oli oikein onnistunut!

Luentotekemistä!

Minulla on sellainen ongelma, etten pysty useinkaan seuraamaan luentoja ihan vain paikallani istuen ja kuunnellen, vaan tulen jotenkin levottomaksi tai meinaan nukahtaa (miltei täysin riippumatta itse esitelmän mielenkiintoisuudesta), jos en puuhaa samalla jotain, kuten vaikkapa piirrä. Piirtäminen kuitenkin häiritsee aika paljon keskittymistä. Niinpä tällä kertaa älysin kokeilla jotain muuta - otin virkkuuvälineet mukaan ja nypelsin menemään. Toimi hienosti! Pysyin keskittyneenä ja virkkasin lukuisia isoäidinneliöitä. Vaihtelun vuoksi toki piirsinkin kyllä välillä.

Alaraaja-friendsie! (Olimme liikkeellä tällä kertaa nelisin. Toveri Lissukka ei päässyt mukaan.)

Seminaarin päätteeksi päätimme herkutella Friends & Brgrsissä. Ruoka oli hurjan hyvää! Oli kuitenkin taas vähän säätämistä erityisruokavalioni kanssa. Tarjolla oli vain yksi kasvisvaihtoehto, vegaaninen burgeri, josta sai kyllä tuunattua minulle syömäkelpoisen, mutta kaikki kastikevaihtoehdot sisälsivät sitruunamehua, joten piti sitten ottaa ilman kastiketta. Onneksi tavallista sinappia sentään oli saatavilla. Maistui!

Herkkuja!

Alaraaja-friendsie on Krotin kännykältä, muut kuvat räpsin minä.

PS. Ai niin, eihän suurin osa meistä ole enää varsinaisesti opiskelijoita! Perustutkinto-opiskelijoita nyt ainakaan. On väitöskirjantekijää, gradua vaille valmista mutta ennenaikaisesti työelämään imeytynyttä maisteria, väitöskirjapaikkaa etsivää maisteria... ja sitten tämä yksi eläkeläinen, joka yrittää nyt ihan ensin saada kandityönsä valmiiksi. (Miksi juuri minun pitää olla tässä se, joka putosi kelkasta jo ennen alempaa korkeakoulututkintoa?)

Ei kommentteja

Lähetä kommentti