Sekavegaanit-kasvisruokablogi on syntynyt

Oletko sinäkin taustaltasi perinteinen sekasyöjä, mutta haluaisit kuitenkin vähentää lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden osuutta ruokavaliossasi tai ehkäpä jopa kokonaan lopettaa niiden syömisen? Hyvä, sitten olet juuri oikea henkilö tutustumaan uuden blogimme tarjontaan!

Sekavegaanit on blogiprojekti, jossa joukko erilaisia sekasyöjiä (plus tietenkin yksi kiintiövegetaristi) testaa kasvisreseptejä ja uusia vegaanisia ja lakto-ovovegetaarisia tuotteita sekä jakaa kokemuksiaan aiheesta. Pyrimme tarjoamaan mielenkiintoista sisältöä ihan kaikille kasvisruokavalioista kiinnostuneille, mutta etenkin kanssamme samassa tilanteessa oleville henkilöille, jotka eivät (ainakaan vielä?) ole kasvissyöjiä mutta innokkaita kokeilemaan.

Idea tällaiseen blogiprojektiin syntyi pikkuhiljaa, kun aloimme Lilla Millan ja Krotin kanssa miettiä, onko mitään tämän tyyppistä ruokablogia vielä olemassa. Paljon kasvisruokablogeja ja muuta aiheeseen liittyvää hyödyllistä sisältöä kyllä löytyy verkosta ihan roppakaupalla, mutta yleensä niiden takana on pitkän linjan vegaaneja, ja tulokulma aiheeseen saattaa olla aloittelijalle vähän vieras.

Näyttääkö houkuttelevalta? Niin meistäkin! Julkaisimme viime viikolla arvostelun näistä mättöherkuista.

Moni lienee törmännyt niihin tapauksiin, kun perussekasyöjä on mennyt vaikkapa kokkaamaan kotona soijasuikalekastiketta, jota vegaanikaveri suositteli sanoen, että se maistuu ihan kanalta, vaikka hän itse onkin viimeksi maistanut kanaa yli kymmenen vuotta sitten. Tämän kokemuksen jälkeen sekasyöjäkaveri ehkä toteaa, ettei kasvisruoka ole hänen juttunsa, ja alkaa suhtautua epäilevästi kaikkiin vastaavanlaisiin suosituksiin. Valitettavasti.

No, kuten tiedätte, itse en kannata sitä näkemystä, että toisten eläinten liha olisi ihmiselle jotenkin ensisijainen proteiininlähde, jolle kasvissyöjä joutuu keksimään korvikkeita. Kalskahtaa vähän ankealta minusta, joutuminen ja korvikkeet. Saatan jopa huumorimielellä kääntää ajatuksen niin päin, että jos en allergiasyistä voi syödä jotakin tiettyä kasvikunnan proteiininlähdettä, joudun korvaamaan sen välillä lihavaihtoehdolla, jotta ruokavalioni pysyisi monipuolisena.

Silti haluan esitellä kasvisvaihtoehtoja muille myös siltä kantilta, että vertaan niiden ominaisuuksia liharuokiin. Tämä on kuitenkin se kysymys, jota monet sekasyöjät miettivät, kun uutta kasvistuotetta mainostetaan. Rehellinen vastaus toiselta sekasyöjältä (edes osa-aikaiselta sellaiselta) kannustaa toivottavasti joka jamppaa kokeilemaan. Sitäkin kaveria, joka on huolissaan "maistuu ihan kanalta" -kokemuksesta.

Minähän olen jo pidempään ollut wannabe-kasvissyöjä, mutta "liian vaikeat" allergiarajoitteet ovat estäneet - ja tullevat jatkossakin estämään - täysipainoiseksi kasvissyöjäksi ryhtymisen. Lisäksi olen myös vähän laiska ja haluton kokeileman uusi reseptejä tai ajattelemaan ruoka-asioita ylipäätään kauhean paljon, mikä osaltaan vaikeuttaa kehitystä.

Entä maistuisiko burgeri maukkaalla kasvisjauhispihvillä? Ensimmäistä arvostelupostaustamme varten pidimme hampparikestit ja testasimme kolmea erilaista sämpylöiden väliin soveltuvaa kasvistuotetta.

En koe mitään tarvetta painottaa, että syön nimenomaan kasvisruokaa. Minulle se on ihan tavallista ruokaa vain. Ison numeron tekeminen omasta ruokavaliosta on jotenkin aika ärsyttävää, enkä halua tahallani olla ärsyttävä. Oman jutun tyrkyttäminen toisille aiheuttaa useimmiten vain vastareaktioita - vai miten usein olet kuullut jonkun kääntyneen jehovantodistajaksi ovella käyneiden saarnaajien ansiosta? Niinpä. Haluan kuitenkin innostaa muita kasvisruuan pariin, esimerkiksi tarjoamalla tietoa vaihtoehdoista.

Näen ympäristöasiat niin, että jokainen meistä saisi mahdollisuuksiensa mukaan osallistua talkootyöhön paremmin voivan maailman puolesta. Yksi syö pelkkää kasvisruokaa, toinen vain lähellä ja ympäristöystävällisesti tuotettua - kolmas sitä, mitä erityisruokavalioltaan pystyy. Joku pyöräilee, toinen menee bussilla - kolmas autoilee, kun julkinen liikenne ei kulje tai terveydentila rajoittaa omin jaloin liikkumista. Sitä rataa.

Kenenkään ei tarvitse olla yksin mikään täydellinen ympäristösankari - sellainen kuin vanha kunnon Ekomies, tuo ysärilapsuuteni suuri esikuvahahmo - vaan kaikki voivat osallistua omalla tavallaan. Eikä kaikkea tarvitse tehdä ja osata saman tien. Tapoja ei ole helppo pistää uusiksi kertarysäyksellä, mutta pienten hyvin motivoitujen muutosten kautta suunta korjautuu lopulta kuin itsestään.

Blogimme vaikuttaa toistaiseksi vähän sipsikaljavegaanihenkiseltä, mutta lupaan, että ihan tavallista, terveellistä arkiruokaa ja tyylikkäämpiäkin juhlaherkkuja on tulossa myöhemmin! Stay tuned!

Hups, minkälaiseen motivaatioagitointiin tämä nyt karkasi...

Kuvat ovat Lilla Millan ottamia. Koska haluamme pitää Sekavegaaneissa tason vähän korkeammalla, hän toimii hovikuvaajana. Ja koska kasvissyönti on nyt in, on sekavegeblogimme tietysti häpeämättömän trendivalkoinen, ja kuvatkin ihan valtavan kokoisia. Nauttikaa:

www.sekavege.blogspot.fi

PS. Sain arvottua messuliput eilen illalla. Olen lähettänyt sähköpostia onnekkaille voittajille (Ulpu, Riiti, Bamse, Miia - Onnen säikeitä, Ainokka) ja yritän saada liput postiin vielä tänään. Mukavia puutarhamessuja ja iso kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! (Hihi, miten jännittävää tämä oli! Blogini ensimmäinen arvonta! Ja siihen vielä osallistuttiinkin!)