Huhtikuisia puutarha-askareita

Olemme puuhailleet pitkästä aikaa oikein ahkerasti parvekepuutarhan parissa. Nyt talvi alkaa olla jo pitkälti raivattu pois kevään tieltä. Puutarhamessuilta saadut orvokit ovat amppelissa seinustalla. Mustaherukkapensas viheriöi kuin toukokuussa. Mansikka, raparperi ja poimulehti kasvavat hyvää vauhtia. Lattiat ja pöydät on viimein pesty ja roskat viety ulos, joten koko tila näyttää nyt oikein raikkaalta ja siistiltä - eikä haise enää homeelta.

Lasitetulla eteläpuolen parvekkeella talvikausi ei todellakaan kestä kauhean kauaa. Viime kesän kasvit lakastuivat marraskuussa, uutta versoa alkoi puskea pintaan tammikuussa, ja nyt on jo ihan tosissaan vihreää. Yöpakkasia ei ole ollut enää viikkokausiin, ja päivän ylimmät lämpötilat keikkuvat 20 asteen yläpuolella. Suorassa paisteessa mittari on tallentanut jopa yli 40 asteen lukemia.

Herukkapensaan tuore lehti. Mitä enemmän lehtiä aukeaa, sitä vahvemmin parvekepuutarhassa tuoksuu mustaherukalta.

Tänä vuonna ryhdyimme kevätkylvöihin aivan ennätysmyöhään. Kyllähän sormet syyhysivät kylvöhommiin tuttuun tapaan jo varhain helmikuussa, mutta yritimme olla järkeviä ja lykätä kylvöjen aloittamista. Sitten se jäikin muiden puuhien jalkoihin huhtikuulle asti. No, nyt on kuitenkin kevätkylvöt tehty. Eipähän ainakaan tarvitse taistella yli-isoiksi venyneiden taimien kanssa ulos istuttamiselle sopivaa ajankohtaa odotellessa.

Kevätkylvöhommia. Suurin osa siemenpusseistamme on nykyään tuollaisessa kätevässä pikku albumissa.

Olen jotenkin tottunut siihen, että kylvösten itämistä saa odotella ja odotella, mutta tällä kertaa ensimmäiset versot ilmestyivät pintaan neljän vuorokauden sisällä siementen kylvämisestä. Kaipa auringonpaisteen määrä vaikuttaa asiaan. Nyt valoisa aika on jo huomattavasti paljon pidempi, eikä pilvisiä päiviäkään ole pahemmin nähty, ja noiden kansien alla multa on pysynyt mukavan lämpimänä ja kosteana.

Kurkkuja, tomaatteja, punajuuria ja auringonkukkia.

Kasvun ihmeen seuraaminen on aina yhtä jännittävää. Nytkin olen tsekannut kylvökset monta kertaa päivässä, istunut niiden vieressä odottamassa itämistä ja hihkunut ja hyppinyt kuin pikkukersa karkkipäivänä ensimmäisten sirkkalehtien noustua pintaan. Olen siitä yhtä lapsellisen innoissani varmaan vielä satavuotiaana mummonkäppänänä - mutta silloin se voitaneen onneksi laittaa jo vanhuudenhöperöyden piikkiin. Sitä odotellessa pitää yrittää esittää aikuista vakuuttaa muut aikuiset siitä, että on ihan ok olla vähän lapsenmielinen. Onneksi meidän taloudessamme se on jo itsestään selvää.

Isompi idätyslaatikko edustavana. Kurkut ja kurpitsat ovat ottaneet etumatkaa.

Myös sipulit on viimein saatu kylvettyä parvekkeelle. Sekin oli tarkoitus tehdä jo ajat sitten, mutta pelkäsimme, että yöpakkaset jäädyttäisivät istutuksen ja sipulit kuolisivat, joten jäimme odottelemaan sopivaa ajankohtaa. No, nyt on puolestaan edessä jo se ongelma, ettei edes öisinkään ole välttämättä enää riittävän kylmää, jotta kylmäkäsittelyä vaativat lajit suostuisivat enää itämään saati kukkimaan, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Sipulinkylvöhommia. Osa krookuksista aseteltiin kananmunankuoriin. Narsissit menivät samaan pieneen metalliastiaan, jossa meillä oli niitä aiemminkin keväällä. (Eka ja vika ruutu ovat Krotin kuvaamia.)

Meillä on tulppaaneja, krookuksia ja lumikelloja kahdessa pitkässä parvekelaatikossa lipaston päällä ihan partsin lasien vieressä, missä on ehkä kaikkein viileintä öisin, joten toivottavasti sipulit saavat siinä riittävästi (mutteivät kuitenkaan liikaa) kylmää. Omaan pieneen alumiiniastiaansa istutetut narsissit ovat nyt myös ulkona parvekkeella, mutta saatamme ottaa ne sisälle, kunhan kukkia tulee. Munankuoriin asetellut krookukset ovat tällä erää sohvapöydällä, mutta niitäkin voisi olla järkevää käyttää välillä ulkoilemassa.

Rohkenimme istuttaa myös puutarhamessuilta ostamamme kallanjuurakot ja pampaheinät jo nyt partsille. Olen kyllä vähän skeptinen, miten noiden pampaheinien kanssa käy... Tosi kaunis kasvi, mutta saattaa kasvaa aivan julmetun kokoiseksi ja aiheuttaa allergiaoireitakin. En myöskään tiedä, miten se soveltuu parvekepuutarhamme erikoisiin olosuhteisiin, mutta katsotaan nyt ja toivotaan parasta. Kalla sen sijaan viihtyy melko varmasti sikäli, jos se kerran tykkää kuumuudesta ja kuivuudesta.

Pampaheinä- ja kallaistutukset sekä narsissit partsin pöydällä.

Muutama tulppaanin verso on jo lähtenyt pikkuhiljaa nousemaan esiin. Lumikellojen itämistä olemme yrittäneet edesauttaa kastelemalla niiden kylvöstä jääpaloilla, mutta sipulit olivat niin huonokuntoisia, etten elättele kovin suurta toivoa niiden suhteen. Partsille kylvetyistä krookuksista ei myöskään ole vielä näkynyt mitään elonmerkkejä, mutta ne kananmunankuoriin istutetut kasvavat ihan mukavasti. En tiedä, ehtiikö niihin tulla kukkia vielä tänä viikonloppuna juhlapäivän iloksi, mutta mukavaa se kyllä olisi.

Tulppaaninalut ja lumikellokylvöksen kastelujääpalat.

Pakko tässä vielä sanoa, että suurimman osan kevätkylvö- ja parvekkeenlaittopuuhista teki tänä vuonna Krotti. Minä lähinnä juoksin auttelemassa. Toki olen myös huolehtinut kylvösten kastelusta ja parvekepuutarhassa versovien kasvien tuholaistorjunnasta. Niin, ja dokumentoinnista. Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, kun kuvaan joka päivä kymmeniä otoksia kasveista.

Orvokin kauniit kasvot.

Tämän postauksen myötä toivotan kaikille oikein mukavaa pääsiäislomaa (juhlitte sitten pääsiäistä tai ette). Rentoudutaan ja nautitaan heräilevästä keväästä! ♥

Mukana blogihaasteessa: #kukkailottelua @mansikkatilanmailla