Marilyn-hetkiä lintutorneilla

On ehkä vähän hassua, että useimmat Suomen varmasti eniten käydyistä lintupaikoista ovat minulle täysin vieraita. Tarkoitan nyt tietysti niitä pääkaupunkiseudun suosituimpia kohteita. Koska olen asunut koko ikäni Turun seudulla, en ole pahemmin tullut kierrelleeksi stadin lintupaikkoja - mutta jostain syystä en myöskään ole varta vasten lähtenyt niille nurkille retkeilemäänkään, vaikka monen muun kaupunkin ympäristössä olen vieraillut useammankin kerran ihan vain lintujen perässä. (Ajatelkaa, olen käynyt jopa kahdesti linturetkellä Porissa mutten kertaakaan Helsingissä.)

Piipahdin viime syksynä ensimmäistä kertaa elämässäni Viikissä nopealla linturetkellä erään seminaarireissun yhteydessä, joten niiltä osin olen saanut jo hiukan paikkailtua aukkoja sivistyksessä. Nyt meikäbönde on ehtinyt valistaa itseään lisää tutustumalla myös Suomenojaan, kun olimme maaliskuun lopulla muutenkin käymässä Espoossa ja illalla ennen auringonlaskua oli sopivasti aikaa retkeillä. Menomatkalla pysähdyimme myös nopeasti Paimion pelloilla ja Salossa Aneriojärvellä, joten vierailuja lintupaikoilla ja kivoja havaintoja kertyi taas mukavasti yhdelle päivälle.

Koska reissasimme Espooseen tupaantuliaisvierailulle, olin laittautunut juhlavasti - ja päädyin retkeilemään mekossa. Eipä kuitenkaan tullut kylmä, sillä vedin sukkahousujen päälle ulkoiluja varten useammat trikoot, mutta ei tämä asuvalinta muuten mikään maailman järkevin ollut, sillä lintutorneilla tietysti tuuli nosti helmat korviin. En tullut ajatelleeksi asiaa etukäteen.

Aneriojärven tornille johtavaa pitkosreittiä.

Aneriojärvi Salossa Suomusjärvellä on tosi mukava kohde. Sinne on helppo pistäytyä pienelle tauolle matkan varrella, jos vain valitsee motarin sijaan 110-tien, jonka varrella järvi ihan suoraan sijaitsee. Aneriojärven tornilta näkyi tällä pysähdyksellä lähinnä lepäileviä hanhia pienellä sulapaikalla. Myös muutama laulujoutsen oli, ja pensaikossa äänteli pajusirkku. Keltasirkkukin lauloi. Tuuli kävi navakasti, joten helmojaan sai vahtia, mutta sää oli kuitenkin lämmin. Pajunkissoja oli ihan vilisemällä. Tosi keväistä.

Aneriojärvi.

Suomenojan karun kontrastikkaat maisemat tekivät vaikutuksen. Vähän samantyyppistä kuin Salossa Halikonlahdella. Kolkot teollisuusrakennelmat luonnonmaiseman kyljessä vetoavat jotenkin kierosti estetiikantajuuni.

Suomenojan maisemaa.

Tämä oli helmi. Infotaulu on saanut osansa paikallisen nuorison angstista.

Suomenojallakin oli lämmintä ja aurinkoista - ehkä lämpimin kokemani päivä toistaiseksi tänä keväänä - mutta tuuli puhalsi armottomasti. Se myös sai voimalinjat soimaan kummallisesti, ja korpit leikkivät ilmassa metsän yllä. Kävimme molemmilla lintutorneilla. Ne olivat mukavan matalia, joten ei tarvinnut taistella korkeanpaikankammon kanssa. (Olen oikeasti vähän säälittävä orni, kun en uskalla kiivetä puoliinkaan lintutorneista.)

Eiks iso ulkoilutakki ja vaelluskengät istuki hianosti pienen mekon kanssa?

Havaitsin tällä retkellä itselleni kevään ensimmäiset nokikanat. Sinisorsia eli tuttavien kesken pläikkäreitä oli paikalla satapäin. On jotenkin tosi mukavaa, että kaikkein tavallisimmat ankkamme ovat näin mielettömän kauniita. Miettikää, miten ankeilta ankkalammet näyttäisivät, jos vaikkapa harmaasorsa olisikin se normaali sorsa? Ei sillä, ettenkö toivoisi senkin olevan vähän yleisempi. 

Nokikana piili ruokojen ja risujen takana.

Sinisorsat lepäilivät jäävallilla.

Allas oli enimmäkseen jäässä, mutta sorsat olivatkin pääasiassa pakkautuneet joelle. Seassa oli myös telkkiä. Niiden hassuja naamoja katsellessani en voi olla miettimättä, miksiköhän sellainen pöljän näköinen lintu on saanut mytologiassamme niin merkittävän roolin. Ehkä se kuvaa maailman luonnetta jollain perustavanlaatuisella tavalla?

Tämä on päivän paras otos! Kurkistus siiven takaa ja pyllistys kameraan päin.

Oli jo sen verran myöhä, että maisema sai auringonlaskun sävyjä, kun kierroksemme altaan ympäri alkoi olla lopuillaan. Voimalinjoilla istuskelevat korpit näyttivät aika uljailta laskevan auringon valossa. Suomenoja teki kyllä hyvän vaikutuksen ensikertalaiseen. Voisin pistäytyä toistekin.

Pinnakisan tilanteesta en osaa sanoa mitään, koska kilpakumppanini panttaa vuodarilistaansa, mutta oma pinnalaskurini näyttää lukemaa 58, joten 100 lintulajia -haasteessa edetään ihan positiivista tahtia. Myös 100 hetkeä luonnossa -haaste sai tämän seikkailun myötä uudet luvut (16/100 ja 17/100).