Miksi tiedettä tehdään?

Tänään marssitaan tieteen puolesta - tai siis marssittin. Tiedemarssi alkoi Helsingissä klo 12 ja jatkuu yleisöluentojen ja muun oheisohjelman merkeissä vielä tässä iltapäivällä. Itse en päässyt lähtemään paikan päälle marssimaan, mutta haluan kuitenkin osallistua tähän tärkeään päivään kirjoittamalla aiheesta blogiini, sillä tapahtuman sivuillakin kehotettiin bloggaajia postaamaan siitä.

Koska ollaan minun blogissani, eikä missään asiallisessa paikassa, en selosta sen enempää itse päivästä tai sen pointista. Faktat ja sen sellaiset kannattaa käydä tsekkaamassa Tiedemarssin infosivulta. Olen jo pitkään ollut aikeissa kirjoittaa jonain kauniina päivänä blogiini siitä, mitä me itse asiassa teemme silloin, kun teemme tiedettä, mutta tulin siihen tulokseen, että se päivä ei ole tänään. Nyt haluan nimittäin ennen kaikkea päästä avautumaan siitä, miksi tiedettä on ylipäätään tärkeää tehdä.

Kun kertoilen tuttavilleni tieteellisistä tekemisistäni, yllättävän moni kysyy, miksi kaiken maailman "turhanpäiväisiin tutkimuksiin" tuhlataan aikaa ja rahaa ja miksemme mekin voisi vain mennä "oikeisiin töihin" tekemään jotain hyödyllistä. Aluksi menin aina hämilleni ja sivuutin kysymyksen naurulla, mutta sittemmin opin esittämään sopivan vastauksen:

"Mitä kouluissa opetettaisiin, jos mitään ei tutkittaisi? Mitä oppi- ja tietokirjoissa lukisi, jos kukaan ei tekisi tiedettä?"

Tarkoitan tällä sitä, että tiedolla sinänsä on itseisarvo. Tutkimusta - siis ihan sitä täysin tarpeettoman oloista perustutkimustakin - pitää tehdä ihan vain tiedon saamisen vuoksi. Tiedettä tehdään, koska tieto on tärkeää. Ikinä ei voi myöskään tietää, mikä näennäisen älytön tutkimus tuottaakin tuloksen, joka mullistaa koko maailmamme.

Silloin, kun kysymys on vieraslajeja koskevista tutkimusprojekteistamme, kuten kandityöstäni, voin esittää myös konkreettisempia perusteita. Vieraslajit ovat siis niitä otuksia, jotka ovat siirtyneet alkuperäiseltä elinalueeltaan uudelle ihmistoiminnan myötä, ja niitä pidetään yhtenä pahimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle maailmanlaajuisesti. On tärkeää tietää, miten ne toimivat uudessa elinympäristössään, jotta voidaan ennakoida niiden vaikutuksia eliöyhteisöön ja koko ekosysteemiin.

Vieraslajien kohdalla siis sellaiset perustavanlaatuiset tutkimuskysymykset, kuten mitä ne syövät ja mitkä otukset syövät niitä, missä ne viihtyvät ja mitä ne siellä tekevät, ovat siis aivan toisella tavalla merkityksellisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minkä tahansa elukan kohdalla samoja asioita olisi yhtä lailla tarpeellista tutkia, jos niitä ei vielä tiedetä.

En nyt ennätä naputella sen enempää siitä, miten tiedettä tehdään, mutta ei se mitään, sillä ystäväni kirjoitti juuri aivan erinomaisen seikkaperäisen selostuksen aiheesta omaan #siksitiede-postaukseensa. Suosittelen siis vierailemaan Viiruvarpaat-blogissa lukemassa lisää siitä, miten tiede toimii.

PS. Päätin kuvittaa tämän Tiedemarssi-postaukseni nyt Kukkailottelua-blogihaasteen juhlaviikon kunniaksi kuvilla viime viikonloppuna vesimaljaan ottamiemme koivun- ja syreeninoksien tuoreista lehdistä. Jos kauniit kasvikuvat inspiroivat, osallistu sinäkin Kukkailottelun juhlaviikkoon Mansikkatilan mailla -blogissa. Siellä on käynnissä myös arvonta!

#siksitiede #tiedemarssi #marchforscience