Päästäsen juhlintaa meikäläisittäin

Hauskan juhlaviikonlopun jälkeen on mukavaa hymyillä muistikortille tallentuneille otoksille. Meilläkin vietettiin sunnuntaina kevään, auringonvalon, ensimmäisten kukkien, pajunkissojen ja silmujen juhlaa herkkujen, kotona hengailun, seikkailun ja yleisen hauskanpidon merkeissä. Tupa oli koristeltu pirteän keväisesti ja ruokakomero lastattu täyteen ylellisyyksiä. Maanantaina pidettiin vielä rääppiäiskutsut ylijääneiden juhlaherkkujen tuhoamiseksi.

Toveri Krotti ei ole turhan vaatimaton koristelija. Onneksi minäkin olen tunnetusti melkoisen mauton tyyppi, joten en yhtään vastusta överöintejä - kunhan nyt ei joka vuosi osteta uutta halpatuontiorjatyövoimakrääsää, vaan askarrellaan tarvittaessa lisää koristeita itse, jos jotain olennaista tuntuu vielä puuttuvan. Suklaamunien ja kukkien ostamista ei tietenkään lasketa samaan kategoriaan koristekrääsän kanssa, joten Ruohomunia ja narsisseja saapui meille taas runsaasti.

Aamu alkoi pikkulätyillä. Olivat muuten tosi maukkaita! Kun kerran muutenkin oli leppoisa vapaapäivä edessä, Krotti maksimoi mukavuuden käyttämällä minulta joululahjaksi saamansa hemmottelupäivä-lahjakortin samaan syssyyn. Päivään sisältyi herkkujen ja lokoilun ohella mm. perusteellinen niska-hartiahieronta, kynsien lakkaamista ja Krotin suosikkimusiikkia. Teimme myös ihan älyttömän hyvää viherjuomaa, josta voisin myös kirjoittaa lisää myöhemmin.

Maalasimme perinteikkäästi myös kananmunia. Inspiroiduin tekemään tavallisten kanojen sijaan munan kylkeen teeriä, sillä kävimme perjantaiaamuna taas seikkailulla Kurjenrahkassa ja pääsimme seuraamaan siellä teerisoidinta. Elämys pyöri vielä tuoreena päässäni.

Lounaaksi oli parsaa ja salaattia - lyömätön kevään herkkuklassikko. Sitten lähdettiin muutamaksi tunniksi ulos seikkailemaan. En ollut ennen tätä päivää ikinä kuullutkaan Paltan lammesta, vaikka se onkin vain parin kilsan päässä meiltä. Nyt suuntasimme sinne Tiiraan kirjattujen liejukanahavaintojen perässä, ja suureksi riemuksemme liejukkaat olivat yhä paikalla. Yllättäen näimme myös pari jänkäkurppaa. Vau, mikä paikka! Tämä oli tosi antoisa seikkailu.

Seikkailimme tsekkaamaan myös, miltä näyttää kuuluisa Pallivahan kivi. Olihan se upea. Pienen talon kokoinen siirtolohkare möllötti keskellä avaraa mäntykangasta. Vaikuttava näky. Ehdottomasti vierailun arvoinen luonnonnähtävyys.

Minun juhlakynteni olivat värikkään pastellisävyiset, kuin pienet makeiset. En yleensä pahemmin suosi tällaisia muovisen näköisiä kynsilakkoja - metallikiilto ja isot hileet ovat aina olleet se omin juttuni - mutta juuri tähän aikaan keväästä alan tuntea vetoa tällaisiin kiillottomiin pehmeisiin sävyihin.

Seikkailun jälkeen laitettiin pöytä notkumaan. Krotti oli löytänyt kotimaista luomulammasta ihan siedettävään hintaan, joten meillä herkuteltiin perinteikkäästi lammasta. Jälkkäriksi nautittiin persikkapiirakkaa. Ruokapöydän ja keittiön hyllyn koristeena oli keltaisia tulppaaneja ja koivunoksia.

Maanantaina toverit Pölle ja Mölysammakko (eivät kuvassa) tulivat kylästelemään rääppiäisten merkeissä, ja ehdimme käydä myös porukalla uudestaan Paltan lammella. Telkät (kuvassa) soidintelivat lumisateesta huolimatta, ja eiliset leijukanat ja yksi kurppa päästiin myös näkemään. Sammakoitakin havaittiin.

Lumisateen lomassa paistoi kyllä myös aurinko. Parvekkeella oli itse asiassa aika lämmintä. Meillä on nyt partsin pöydällä koristeena iso vaasillinen pajun oksia. Osassa on kissoja, osassa pieniä vihreitä silmuja.

Tiistaiaamuna meininki olikin sitten tämmöinen - tivuilla taisi olla vauhdikas viikonloppu: