Q&A: retkeilystä ja bloggaamisesta

Liebster Award mätkähti nyt tännekin. Suurkiitokset siitä, Rinkkaputki-tiimille! Liebster Award on bloggaajien kiertopalkinto, johon liittyy pieni haaste: vastaa palkinnon antajan kysymyksiin, nimeä ja linkkaa 5-10 muuta palkinnon ansaitsevaa blogia ja tee heille uusi kysymyslista. Haasteen kautta pääsee siis esittelemään lukijoilleen uusia blogeja ja antamaan suosikeilleen tunnustusta. Mutta nyt asiaan eli kysymyksiin ja vastauksiin!

1. Mikä on blogisi slogan/jingle? Tai jos sinulla ei ole sellaista, mikä voisi olla?

No, aikanaan bannerissani peräti luki "lifestyle-höttöpullaa ja iloisia yläpilviä viidentoista minuutin annoksina", mutta voisihan se toki olla jotain kuvaavampaakin. Ainakin sen pitäisi ilmentää seikkailumentaliteettiani. Laitettaisiinko "I don't know where I'm going but, I sure know where I've been" tai jotain muuta yhtä kulunutta ja lainattua rocklyriikkaa? Tai vaikkapa "basically unlimited everything!"

2. Mikä oli ensimmäinen retki tai aihe, josta kirjoitit, ja miltä aloittaminen tuntui? Millaisia odotuksia sinulla oli bloggaamisesta?

Ensimmäinen varsinainen postaukseni käsitteli parvekepuutarhan perustamista, minkä jälkeen tuli vähän reseptejä, kunnes päästiin ensimmäiseen retkipostaukseeni. Se oli raportti alkukesäiseltä Jurmon-retkeltä, joka oli kaikesta sumuisuudestaan huolimatta mainio seikkailu.

Aloitin blogin aika spontaanisti, ja se tuntui enimmäkseen hauskalta ja innostavalta. Mitään erityisempiä vaikeuksia ei alussa esiintynyt, mutta aloitusvuoden syksyllä bloggaaminen jotenkin tyssäsi ja pysyi sitten jäissä koko talven ja keväänkin yli. Ensin vain en ehtinyt päivittää vähään aikaan, sitten en muistanut ja jossain vaiheessa en vain jaksanut - kunnes taas sattumalta innostuin uudestaan.

Odotuksia bloggaamisen suhteen minulla ei pahemmin ollut. Ajattelin vain naputella kuulumisiani ja jakaa kokemuksiani erilaisista elämässäni olennaisista asioista (pääasiassa siis luontojutuista, kodin kasveista sekä erityisruokavaliosta - mutta toki fiiliksen mukaan myös ihan kaikesta muustakin) ilman sen kummempia suunnitelmia tai tavoitteita.

Alussa kyllä vähän pelkäsin, että saisin "liikaa" yleisöä tai jotenkin epämukavan sorttista huomiota, mutta ei mitään sellaista ole vieläkään ilmennyt, joten nykyään en pahemmin stressaa siitä, vaan naputtelen menemään paljon aiempaa vapautuneemmin. Tuskin tänne jatkossakaan mitään häiritsevää yleisöä eksyy, ellen merkittävästi muuta linjaani.

Näin tyylikkäin hupparinuorison elkein esiinnyin ensimmäisen retkiraporttini kuvituksessa. (Kuvan on pikkusiskoni ottama, joten kiitokset hänelle hienon sumuisen hetken taltioinnista.)

3. Miten blogi asettuu suhteessa muuhun elämään? Onko se työ, harrastus vai salainen rakastaja?

Blogini on ihan puhtaasti harrastus. Se myös saa suurimman osan sisällöstään muiden harrastusteni myötä. En siis pahemmin tee juttuja vain blogia varten, vaan postaan blogiin jutuista, joita teen ihan muutenkin. Harrastan paljon kaikenlaista ja olen aina tykännyt dokumentoida tekemisiään valokuvaten ja päiväkirjamerkintöjä raapustellen. Niinpä julkaistavaa riittää, kokemuksieni naputtelu käy aika luontevasti, eikä minun pahemmin tarvitse miettiä, mistä kirjoittaisin tai mitä seuraavaksi postaisin.

4. Jos aloittaisit nyt uuden blogin alusta alkaen uudelleen, mistä aiheesta se kertoisi?

Haha, aloitinkin juuri hiljattain kavereitteni kanssa ihan uuden blogin (Sekavegaanit), joten eiköhän se kerro rehellisimmän vastauksen! Mutta jos nyt jostain syystä joutuisin lopettamaan Viikarivartin pitämisen ja haluaisin perustaa sen tilalle sisällöltään jotenkin selkeämmän blogin, saattaisin keskittyä siinä pääasiassa retkeilyyn, vaeltamiseen, lintuharrastukseen ja yleiseen luontofiilistelyyn. Tosin siinä tapauksessa laittaisin kyllä pystyyn myös erillisen parvekepuutarha- ja huonekasviblogin, jos en voisi ujuttaa niitä retkeilyjuttujen sekaan.

Herkkuja! (Kuva on Sekavegaanit-blogista. Kameran takana Lilla Milla.)

5. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Tämä on ehkä vähän hassua, mutta mielestäni parasta bloggaamisessa on ehkä se tunne, kun olen juuri julkaissut postauksen, johon olen tyytyväinen. Fiilis on aika samanlainen kuin silloin, kun jokin lehti, johon olen tuottanut sisältöä, on tullut painosta ja saan sen käsiini hypisteltäväksi. Olen aina nauttinut siitä suunnattomasti, kun näen julkaistuna jotain itse tekemääni ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Yksinkertainen juttu, mutta se tunne on tosi vahva.

Aika parasta tässä on tietysti myös se, kun saan tietää, että joku oikeasti lukee näitä julkaisujani. Kun joku jättää kommentin tai liittyy lukijaksi tai sanoo lukeneensa jotain blogistani, siitä tulee tosi hyvä mieli ihan joka kerta. (Tosin välillä menen siitä myös vähän hämilleni, kun joku tuttu, jota en ole ikinä blogipostausta kirjoittaessani edes ajatellut ja jonka en jotenkin vain olisi uskonut eksyneen tänne, yllättää mainitsemalla blogini.)

6. Mikä on pahinta bloggaamisessa?

Hmmm, pahinta on ehkä se, kun minusta välillä alkaa tuntua, että teen joitain asioita elämässäni vain ja ainoastaan blogia varten. Kuten sanottu, harrastan asioiden dokumentoimista kuvaten, ja teen myös tosi paljon kaikenlaista, joten blogikelpoista materiaalia syntyy tasaista tahtia - mutta yleensä päätän vasta jälkeenpäin, mitä juttuja laitan blogiini. Toisinaan kuitenkin huomaan miettiväni jo seikkailulla ollessani, kukkasia maljakkoon asetellessani tai valokuvaa ottaessani, minkälaisen postauksen teen siitä.

Kun aikanaan lähdin lopullisesti Facebookista, ajattelin helpottuneena, että nyt en enää ikinä tee juttuja miettien samalla, miten tiivistäisin tämän tilapäivitykseeni tai miten nämä kuvat istuisivat siihen. Nyt kuitenkin taas aina välillä mietin tällaisia juttuja blogini takia, enkä kauheasti tykkää siitä. Yleensä siinä kohtaa päätänkin, että nämä kuvat minä otan ihan vain omaan arkistooni ja tästä seikkailusta en kirjoita blogiini mitään. Se yleensä toimii.

On tietysti ihan eri juttu vitsailla ystävien kanssa siitä, mitä voisin mistäkin sattumuksesta kirjoittaa blogiini. Minua häiritsee lähinnä vain se, kun raksutan yksin päässäni tällaisia juttuja silloin, kun haluaisin vain keskittyä elämään ja kokemaan hetkiä sen sijaan, että miettisi niiden esittelemistä muille jälkikäteen. Haluaisin miettiä sitä vasta sitten, kun se on ajankohtaista.

7. Valitse yksi valokuva hetkestä, joka oli jollain tapaa todella tärkeä sinulle ja kerro miksi!

Todella tärkeä hetki.

Valitseminen on aina niin vaikeaa... mutta poimin nyt tämän räpsyn viime kesältä lähimetsästämme. Pienet ja näennäisen merkityksettömän oloiset hetket nimittäin ovat yleensä lopulta juuri niitä kaikkein tärkeimpiä. Tämä hetki oli erityisen tärkeä, koska olin metsässä yksin.

Nykyään olen tosi huono tekemään mitään yksin. Aiemmin, siis joskus alle parikymppisenä, vietin paljon aikaani aivan vapaaehtoisesti yksin. Kävin monenlaisilla seikkailuilla, retkillä, kävelyillä ja vaikka missä ihan keskenäni vain ja nautin siitä suunnattomasti. Sittemmin tuli burnout ja masennus, enkä jaksanut tehdä enää mitään, ellei joku ollut paikalla motivoimassa. Heti kun jäin yksikseni, lopetin oikeastaan kaiken ja olla möllötin vain.

Sama ongelma vainoaa minua edelleen, vaikka muuten voinkin nyt jo huomattavasti paremmin ja olen paljon aktiivisempi. Edelleenkin saatan yksin ollessani vain unohtua möllöttämään mitään tekemättä. Enimmäkseen saan kyllä asioita aikaiseksi yksinkin, mutta on edelleen aika harvinaista, että lähden itsekseni mihinkään seikkailemaan. Teen lähinnä vain sellaisia arkisia perusjuttuja, jotka täytyy saada tehtyä, ja hoidan huonekasveja.

Viime kesänä aloin käydä pitkästä aikaa yksin kävelyllä. En tiedä, mistä se kipinä yhtäkkiä taas löytyi, mutta niin vain kävi. Ei se vieläkään mitenkään tavanmukaista ole, mutta teen sitä kuitenkin jo silloin tällöin, joten olen aika voitonriemuinen. 

Tämä kuva on siis kesän ensimmäiseltä yksinhaahuiluretkeltäni. Oli tosi lämmin päivä, joten lähdin liikkeelle shortseilla ja sandaaleilla. En yleensä tykkää rämpiä missään pöpeliköissä ilman saappaita tai pitkiä lahkeita, mutta nyt jotenkin intouduin poikkeamaan välillä lenkkipoluilta maastoonkin, eikä sieltä edes kiipeillyt mitään muurahaisia puremaan jalkoja. Taisin pyöriä metsässä muutaman tunnin peräti. Merkittävä tapaus.

8. Onko sinulla jokin matka tai tapahtuma tiedossa, jota odotat tällä hetkellä?

Onhan niitä useampiakin. Tulossa on muun muassa vappu kaikkine pikniköinteineen, Tornien taisto ja klassikkoretki Satakunnan lintupaikoille, seikkailu Uuteenkaupunkiin kukkamessuille ja mitä näitä nyt on. Kaikkein eniten odotan kuitenkin toukokuun lopun Viron-reissua. Luvassa on pidennetty viikonloppu Matsalunlahden lintuparatiisissa. Siitä tulee varmasti taas mitä mahtavin retki!

Viro! <3

9. Millainen retkien suunnittelija olet?

Luova ja kaoottinen. Ei kun... Silloin, kun suunnittelen omia pieniä perusretkiäni, en ole mitenkään erikoisen suunnitelmallinen. Tsekkaan mahdolliset yöpymispaikat, mietin vähän kohteita ja pohdin reittivaihtoehtoja, mutta muuten annan mennä aika fiilispohjalta. Jos olen omalla autolla liikkeellä, mietin aikatauluja lähinnä siltä kantilta, ettei tarvitse ihan pilkkopimeässä yrittää enää suunnistaa. Julkisilla liikkuessani lasken vähän tarkemmin etäisyyksiä, arvioin kulkunopeutta ja yritän sovittaa retkisuunnitelmat liikennöintiaikatauluihin, etten vaan myöhästy kyydistä.

Vaellusten kohdalla olen tietysti vähän huolellisempi. Säädän varusteiden kanssa ja valmistelen ruokia hyvissä ajoin etukäteen. Mittailen päivämatkat ja mietin kartalta näppärimmän näköiset reitit - mutta mikään ei tietenkään estä muuttamasta suunnitelmia tarpeen mukaan maastossa. Yleensä olen mennyt pohjoiseen julkisilla, ja liikenneyhteyksien selvittämiseen olenkin käyttänyt ehkä kaikkein eniten aikaa niiden reissujen suunnittelusta.

Silloin, kun järjestän retkeä jollekin isommalle porukalle esim. Luonto-Liiton kautta, panostan suunnitelmiin astetta enemmän. Mietin reitit, tauko- ja majoituspaikat aika täsmällisesti, ja laadin ihan kirjallisen suunnitelman reissun vaiheista sekä varustelistan osallistujille, kun tiedän, että kaikki kuitenkin haluavat jo ennakkoon infoa siitä, mitä on tulossa, ja onhan se turvallisuudenkin kannalta olennaista. Osaan olla tarvittaessa tosi huolellinen ja selvittää pikku yksityiskohtia myöten kaikki muuttujat, jotta retkestä tulisi mahdollisimman leppoisa.

10. Missä olet viiden vuoden päästä?

Vuonna 2022 huhtikuun alussa... En ainakaan missään kovin kaukana tätä menoa. Jos on arkipäivä, olen toivottavasti töissä, mieluiten toki ihan omalla alallani. Jos on viikonloppu, olen varmaankin retkellä jossain mukavassa lähikohteessa - ellei ole sattumalta puutarhamessuviikonloppu, koska silloin saatan olla kyllä messuillakin tai niistä inspiroituneena laittamassa parvekepuutarhaa.

Tämä kuva on otettu vuosi sitten, mutta minun puolestani se voisi olla yhtä hyvin viiden vuoden päästä. (Kameran takana oli tietysti ykkösseikkailukaverini, oma kotimäyräni Krotti.)

Sitten Liebster Award kiertämään!

Annan tunnustuksen eteenpäin nyt kuudelle blogille omien suosikkieni joukosta. Yritin poimia tähän mahdollisimman erilaisia blogeja, jotka loistavat ennen muuta persoonallisuudellaan. (Valitseminen oli luonnollisesti ihan kamalaa ja unohdin varmasti sen kaikkein parhaan blogin koko listalta.)

Kahdeksan vuodenaikaa

Jos blogini lukeutuu suosikkeihisi monipuolisuutensa ansiosta, siinä tapauksessa tulet ihastumaan tähän. Kahdeksan vuodenaikaa on Viikarivartin tapaan ehkä enimmäkseen retkeilyblogi, sillä suunnilleen joka toisessa postauksessa ollaan ulkona ja upeita luontokohteita esitellään ahkerasti, mutta muut aiheet saattavat vaihdella urheilusta leivontaan ja matkailusta kotijuttuihin. Huumori on blogin kestohitti ja kantava teema.

Itserakkautta

Itserakkautta on ehkä paras treeni- ja hyvinvointiblogi ikinä. Se on melko tuore, joten postauksia ei vielä ole paljoa, mutta niitä ilmestyy tasaista tahtia, ja toistaiseksi jokainen on ollut omalla tavallaan helmi. Blogin takana on personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, jolla on harvinaisen hieno asenne. Jos treenimotivaatio on kadoksissa, täältä jos jostain sen taas löytää. Sama juttu, vaikkei sinulla koskaan olisi sellaista edes ollutkaan. 

Ai karkkii! 

Ai karkkii! on mitä mainioin lifestyleblogi, jossa muun muassa sisustetaan persoonallisen värikkäällä otteella turkulaista puujugendtaloa, eletään lapsiperhearkea veikeän pikku taaperon kanssa ja kierretään monenlaisia kulttuuririentoja. Blogi tarjoilee kattauksen herkullisia kuvia ja hauskaa tekstiä. Muodikas harmaavalkoinen minimalismi loistaa poissaolollaan.

Paperiaaveet

Kirjallisuusblogit ovat useimmiten tuskastuttavan tylsiä, mutta onneksi meillä on Paperiaaveet! Se on kaikkea muuta kuin tylsä. Tulokulma aiheeseen on viihdyttävä, tekstiä lukiessa hykerryttää vähän väliä, ja kirjoittajan elämä näyttäytyy jännittävässä valossa. "Huonon fantasia lokikirja" on ehkä parasta ja pahinta, mitä viime aikoina blogimaailmassa on tapahtunut.

Viiruvarpaat

Viiruvarpaat on lemmikkiblogi kolmen ihastuttavan kotikissan elämästä. Kuulumisten lisäksi blogista löytyy myös tieteellisen faktapohjaisia juttuja kissojen ruokinnasta, käyttäytymisestä ja koulutuksesta. Juu, kissojen koulutuksesta. Eikö olekin jännittävää? Kuvat ovat myös hurjan nättejä. Harva lemmikkiblogi on yhtä mielenkiintoinen myös ei-lemmikinomistajan näkökulmasta. 

Saniaisten saattokoti
Saniaisten saattokoti on kyynisen humoristinen kasviblogi, jossa keskitytään pääasiassa eksoottisten saniaisten kasvattamiseen hitaaseen tappamiseen kotioloissa. Meininki on kautta linjan rehellisen rosoista ja elämänmakuista - ei pelkkää vihersisustamista, eikä ainakaan kiiltokuvakukkasia. Blogi on myös varsinainen tiedon aarreaitta harvinaisemmista huonekasveista kiinnostuneille, eikä tietolähteiden linkitystäkään ole unohdettu. Sisältö on hyvin erilaista kuin useimmissa kotimaisissa kasviblogeissa.

Tässä kysymyslistani kaikessa yksinkertaisuudessaan:

1. Miten aloitit bloggaamisen?
2. Miksi pidät blogia?
3. Kenelle kirjoitat blogipostauksesi?
4. Miten postauksesi syntyvät?
5. Mikä on parasta bloggaamisessa?
6. Entä pahinta?
7. Miten haluaisit kehittää blogiasi jatkossa?
8. Minkälaisia blogeja luet itse mieluiten?
9. Jos blogistasi tulisi tosi suosittu, pärjäisitkö hyvin julkisuuden kanssa?
10. Minkä biisin valitsisit blogisi tunnusmusiikiksi, jos sellainen pitäisi valita?

Lopuksi vielä haasteen säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 10 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 5-10 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia.
4. Keksi 10 uutta kysymystä nimitetyille.

Ottakaa tai jättäkää, toverit! En halua painostaa ketään osallistumaan, mutta olisi toki hauskaa lukea vastauksianne, vaikka kysymykseni nyt ovatkin pitkälti aika peruskauraa.

Huh, tulipa pitkä postaus. Mutta kyllä tätä työstettiinkin. Aloitin naputtelun jo viime kuun lopulla ja palasin asiaan useampana päivänä, kunnes lopulta oli valmista.