Pikkukalajuttuja

Puhuinkin jo aiemmin keväällä kuoreista, niistä hauskoista pienistä lohenkaltaisista kaloista, jotka täällä Turussa nousevat Halistenkoskeen kudulle vapun alla. Ilmeisesti saaristossa samat kalat tunnetaan norsseina, ja se saattaa olla muutenkin tunnetumpi nimi. Ainakin olen havainnut, että vähemmän kala-asioihin vihkiytyneistä tuttavistani useammat tietävät norssin olevan kala, mutta kuoretta on luultu niin kasviksi kuin paikkakunnaksikin.

Toveri Mölysammakon elämyssynttäreiden lisäksi ehdimme tänä keväänä käydä kahtena muunakin päivänä kuorekoskella. Halisissa järjestettiin kutunousun alkupuolella hauska kuoreenpyyntitapahtuma, johon osallistuimme Krotin ja Vötkylän kanssa suurella innolla. Paikan päällä paistettiin ja savustettiin kuoretta yleisölle maistiaisiksi, lainattiin haaveja ja kahluusaappaita, jotta halukkaat pääsivät kokeilemaan lippoamista, sekä jaettiin tietoa näistä kaloista.

Lippoaminen on hauskaa, ja tämäkin kuva voisi olla hyvä #päivänpeppu!

Emme ottaneet kahluusaappaita, vaan suuntasimme rantaan pelkällä haavilla varustautuneina. Haavin liikuttaminen kovaa virtaavassa koskessa on yllättävän raskasta. Touhussa tuli nopeasti hiki ja kädet väsyivät. Siksi olikin näppärää vuorotella, niin pääsi välillä pitämään taukoja. Siinä tuli kyllä päivän treenit kuitattua.

Kovasta huitomisesta huolimatta emme saaneet yhtään kalaa haaviin. Onneksi järjestäjät lykkäsivät mukaamme pussilliset ylijääneitä kuoreita, koska olimme paikalla juuri ennen tapahtuman päättymistä. Pääsimme siis herkuttelemaan tuoreilla kaloilla kuitenkin, vaikka omaa saalista ei tällä yrittämällä tullutkaan.

Kuoretapahtumassa oli esillä sekä raakaa että kahdella tavalla kypsennettyä kuoretta.

Seuraavana iltana sitten onnistuimmekin saamaan kuoreita kiinni jo ihan omin käsin, kun olimme liikkeellä parempaan aikaan, iltahämärässä, jolloin koski ihan vilisi hopeakylkisiä. Alkuillasta olisi ehkä ollut tarpeen päästä keskemmälle koskea saadakseen mitään kiinni, mutta hämärällä kuoreita oli niin paljon, että rannaltakin sai.

Hyvä kalastushetki Halistenkoskella.

Muutaman päivän päästä tulimme jälleen auringonlaskun aikaan paikalle, nyt toveri Naakkulin kanssa, mutta tällä kertaa emme olleet enää aikeissa kalastaa, sillä meillä oli jo riittävästi saalista pakkasessa omiin tarpeisiimme. Halusimme vain katsella kalojen nousua koskeen. Asetuimme rantakivikkoon kytikselle, ja kyllähän niitä kuoreita siellä näkyi hauskasti hyppimässä vastavirtaan. Kaloja meni aika harvakseltaan, joten oli jännittävää seurata, milloin seuraava yksilö vilahtaisi ohitse.

Samalla tarkkailimme, kuinka toinen seurue nosti haavikaupalla kuoreita ylös koskesta ja pakkasi ne elävinä muovipusseihin sätkimään. Pienet lapsetkin olivat mukana. Hyvää esimerkkiä lapsille - juuri niinhän se toimii - lippoa koski tyhjäksi ja sullo kalat pusseihin tukehtumaan! Kotona sitten mietitään, kuka ne kaikki fisut perkaa, käyttää tai säilöö. Jos kukaan ei jaksa enää iltamyöhällä käsitellä kaikkia, menevätkö turhat kalat vain roskiin?

En oikein jaksa ymmärtää enkä hyväksyä sellaista meininkiä, että pyydetään saalista niin paljon kuin vain jaksetaan, eikä suinkaan vain sen verran kuin tarvitaan, ja vielä kohdellaan eläimiä siinä ohessa ihan miten sattuu. Niin, ja näytetään lapsillekin, että näin on hyvä toimia. "Miltä tuntuisi, jos joesta nousisi iso kala ja laittaisi sinut muovipussiin?" olisi isäni sanonut, jos olisin itse tehnyt jotain tuollaista kersana. (Joo, minua on selvästi "peloteltu" Maddu-tarinoilla.)

Mistä tietää, että on kuoreiden kutuaika? No, kuolleista edellisenä yönä rantaan ajautuneista kaloista.

Tältä keväältä kuoreiden nousu on nyt tietysti jo reippaasti takana, mutta jos haluat päästä pyytämään näitä fisuja, suuntaa apajille ensi keväänä suunnilleen vappua edeltävällä viikolla. Rantaan ajautuvia kaloja on käsittääkseni ihan luvallista napsia paljain käsinkin kiinni, mutta haavilla pyytämiseen tarvitaan asianmukainen kalastuslupa.

Näistä parista Halistenkoskella vietetystä iltahetkestä listattakoon #100hetkeäluonnossa-haasteeseen osat 32 ja 33. (Hauskasti menee tämä numerojärjestys ajallisesti aivan sikin sokin, kun postaan milloin mistäkin seikkailuista - välillä eilisistä, välillä parin viikon takaisista. Mitä näitä nyt on.)