Itse osallistuin taistoon Puurijärveltä, jonne joukkueemme saapui jo kisaa edeltävänä iltana. Heräilimme aamulla puoli viiden aikoihin taistotornissamme vietettyämme siellä koko yön. Aurinko ei vielä ollut noussut horisontin ylle, mutta taivaanranta hehkui jo. Aamutoimet suoritettuamme ryhdyimme listaamaan havaintoja. Laulavia lintuja oli aamuyöllä äänessä niin paljon, että yksittäisiä ääntelijöitä oli vaikea erottaa toisistaan.
Kaulushaikaroita tuuttaili järvellä peräti kaksi. Lokkiparvesta löytyi kolmen yleisemmän lajin lisäksi muutama pikkulokki. Ruskosuohaukkoja näkyi myös useampia ruovikon yllä saalistamassa. Ensimmäisen tunnin kuluessa saimme taistopinnalistaan 32 lajia. Niistä seitsemän oli minulle lisäksi vuodenpinnoja, joten aloin olla tosissani optimistinen, että tätä menoa saisin sadan lintulajin haasteen päivän aikana täyteen.
Parin seuraavan tunnin kuluessa lista piteni jo 45 lajiin, mutta sen jälkeen tyhjäkäytiin aika pitkään ja lista piteni vain pienin nykäyksin. Kevään ensimmäiset räystäs- ja haarapääskyt tuli havaittua, mutta parvesta ei kovalla etsimiselläkään löydetty törmäpääskyä, vaikka niitä olikin nähty samalla paikalla edellisinä päivinä. Pari harmaasorsaa spotattiin järveltä, ja yllättäen havaittiin myös uivelopariskunta.
Samalla, kun yritimme havaita ja määrittää kaikki linnut, joita havaittavissa oli, napostelimme retkieväitä ja söimme toiset aamiaisetkin. Myöhemmin aamulla pakkasimme yöpymiskamppeet pois yleisön tieltä, sillä taistopäivänä torneissa tuppaa käymään aika paljon porukkaa, joille kisaajien on sitten tarkoitus esitellä lintuharrastusta. Meidän tornillammekin vieraili lopulta kolmisenkymmentä yleisön edustajaa sekä yksi paikallislehden toimittaja, mikä oli aika hauskaa.
Aiempina vuosina olen osallistunut Tornien taistoon muutamassa eri tornissa Turun seudulla, mutta miltei joka kerta joukkueessa on ollut suunnilleen samoja tyyppejä, paikallisia luontoliittolaisia. Tänä vuonna, kun turkulaista luontoliittolaisjoukkuetta ei ollenkaan koottu, pääsin kätevästi kokeilemaan jotain ihan uutta.
Aamuyöllä oli yllättävän lämpimän tuntuinen sää, kun plussa-asteita oli muutama ja ilma oli miltei tyyni. Aamun edetessä alkoi kuitenkin hytisyttää, kun tuuli nousi navakaksi ja aurinkokin vetäytyi pilveen. Onneksi oli riittävästi vaatetta mukana, niin tarkeni kuitenkin pönöttää tornissa. Myöhemmin aurinko tuli esiin, ja sää lämpeni taas, mutta sen myötä onnistuimme tietysti polttamaan naamamme aurinkorasvasta huolimatta.
Välillä itse kukin lähti tietysti pois tornista huussireissulle, lämmittelyhyppelylle tai komppaamaan pusikoista lintuja esiin. Komppausreissut tosin tuottivat vähänlaisesti tulosta. Sen sijaan joukkueen jäsenistä kolme kuuli kaukana kukkuvan käen maastossa käppäillessään, mutta ääni ei kuulunut tornille asti, joten taistopinnaksi sitä ei voinut laskea. Vuodarilistaani se kuitenkin pidensi, ja käen kukuntaa on joka tapauksessa aina ihanaa kuunnella.
Äänteleviä lintuja oli muutenkin vähän vaikea havaita saati määrittää, sillä järven kulmalta alkavan joen virtapaikka kohisi sen verran kovaa, että se peitti kaikki hiljaisemmat äänet alleen. Muutaman lajin kohdalla kävi myös niin, että vain yksi joukkueesta kuuli ääntelyn, mutta muut eivät erottaneet sitä kohinan yli tai eivät ehtineet kuulla koko ääntä. No, sitä nyt sattuu paremmissakin piireissä.
Taistopinnojen loppulukemaksemme tuli 56. Tavoitteenamme oli päästä yli kuudenkympin, ja toinen torni samalla järvellä voitti meidät muutamalla kymmenellä lajilla. Vähän toivomisen varaa olisi siis ollut, mutta ihan hyvä tulos tämäkin. Muutama peruslaji jäi harmillisesti havaitsematta - hömötiaisen pahuskin ilmaantui tornin nurkille laulamaan vasta pari minuuttia taiston päättymisen jälkeen - mutta sitä se aina on. Ei lintuja voi komentaa ilmaantumaan paikalle, jos ne eivät ole ilmaantuakseen.
Kokosin tähän lopuksi vielä tällaisen sääkuvakollaasin taistopäivältä. Siitä näkyy hauskasti pilvilautan lipuminen ylitse. Ilman sen tarjoamaa suojaa auringolta olisimme kyllä tulleet ihan keitettyinä hummereina kotiin retkeltä. Nyt olimme sentään vain suhteellisen kevyesti punaposkisia.
Tämä tornilla pönöttäminen menee #100hetkeäluonnossa-haasteeseen numerolle 34/100. Retkipäivä jatkui vielä Tornien taiston jälkeen visiitillä Kärjenkalliolle, mutta siitä lisää retkiraportin viimeisessä osassa.
#tornientaisto
Ei kommentteja
Lähetä kommentti