Vappu - vuoden merkittävin juhla

On jollain hassun kaoottisella ja dramaattisella tavalla viehättävää, kun vapun aaton aamuna maa on valkoinen. Tänä vuonna Turussa saatiin taas ihailla puhdasta hankea huhtikuun viimeisenä päivänä. Siinä kohtaa alkaa kyllä helposti miettiä, miksi odottaa vapulle lämmintä ja aurinkoista säätä ja jouluksi lumisadetta, kun todennäköisyydet saada juuri sitä, mitä haluaa, ovat vähän väärin päin.

Satoi mitä tahansa, tämä traakki hymyilee.

Siinä missä valkoinen maa tuntuu kuuluvan vappuun ennemmin kuin jouluun, minun kohdallani voisi myös puhua joulustressin sijaan vappustressistä. Ensimmäisenä mainittua en ole ehkä ikinä kokenut, mutta jälkimmäistä kyllä yllättävän monena keväänä. Jostain syystä vappu on minulle suunnilleen vuoden merkittävin juhla, johon haluan panostaa niin paljon, että välillä olen ollut ihan poikki jo ennen h-hetkeä kaiken suunnittelun ja sähellyksen vuoksi.

Tänä vuonna osasin ottaa jossain määrin rauhallisesti. Pääni olisi kyllä hajonnut, jos en olisi jäänyt vapun aattoa edeltäväksi päiväksi kotiin siivoilemaan ja laittamaan kaikkea kuntoon illanviettoa varten sen sijaan, että olisin lähtenyt kohtuullisen houkuttelevalle seikkailulle Krotin kanssa Vantaalle. Tein kuitenkin järkevän peliliikkeen ja jäin kotiin, ja niinpä heräsin lumiseen vappuaamuun yllättävän virkeänä ja reippaana tälläytymään juhlakuntoon.

Päivän sana: mauttomuus! On hyvin mahdollista, että 80-luku oli vahvasti läsnä.

Olen vuosi vuodelta laiskemmin mukana opiskelijavapussa, sillä en oikeasti vain halua mennä enää mukaan taidemuseonmäelle lakitukseen, koska nykyinen turvallisuustilanne on sen verran huolestuttava, etten tuntisi oloani mukavaksi sellaisessa väentungoksessa, ja kerran puolivahingossa vappupiknikiä Vartiovuoren sijaan luonnon helmassa nuotiopaikalla vietettyäni en ole enää kaivannut sinne roskan ja oksennuksen sekaan. Haalareita ja valkolakkia sentään ulkoilutan kyllä tunnollisesti, minne tahansa vappuna suuntaankin.

Jos nämä olisivat vähemmän bäheän väriset, en ehkä vaivautuisi.

Vapun aatoksi järjestin jälleen perinteisesti kavereita koolle ravintolalounaalle. Koska vanhaa kunnon Kultaista hirveä ei enää ole, menimme toiseen kerrassaan oivalliseen ravinteliin, Pub Niskaan. Onnistuin varaamaan niinkin suositusta paikasta vielä muutamaa päivää ennen vapun aattoa pöydän iltapäivälle kymmenen hengen porukalle. Peltileivät maistuivat ja tunnelma oli riehakas.

Herkkuja!

Päivä jatkui meillä illanistujaisten merkeissä, kunhan porukka sai siirrettyä itsensä kaupungilta raesateesta turvaan Runosmäkeen. Krotti oli taas leiponut koko komppanialle herkkuja ja teki vielä lisäksi munkkejakin. Simaa ja boolia riitti, mutta viskiä oli liikaa ja viiniä liian vähän. Drawception toi meissä taas esiin huonoimmat puolemme.

Vapun aaton jäljiltä kylppärin lavoaarin reunalle jäänyt krääsäkasa kertoo ehkä jotain olennaista meistä.

Toukokuun ensimmäinen oli onneksi sään puolesta huhtikuun viimeisen päivän täydellinen vastakohta, sillä olimme aikeissa juhlia nyt ulkona. Aurinko paistoi ja ilma oli niin lämmin, että Krotti lähti liikenteeseen shortseilla ja minäkin olin ilman takkia. Yhtäkkiä ruoho näytti jo tosi vihreältä ja puutkin vaikuttivat hiukan vihertyneen. Tuuli puhalsi leppeänä kuin kesällä. Vuodenaika tuntui vaihtuneen yhdessä yössä.

Suuntasimme viimevuotiseen tapaan Krotin, Pöllen ja Mölysammakon kanssa etsimään vapaata tulentekopaikkaa grillailupiknikiä varten. Vanha kunnon Kuusisto oli jo totaalisen ylikansoitettu, joten jatkoimme matkaa. Sen sijaan Tuorla ei pettänyt tänäkään vuonna. Pääsimme jälleen valtaamaan rantalaavun aivan keskenämme. Turun seudulle vapun viettoon saapuneet Vuohi ja Vieteripelle liittyivät myös seuraan ihanan pikku poikasensa kanssa.

Mikä päivä! 

Korkkasimme toukokuun iloisesti grillaillen, lintuja havainnoiden ja saippuakuplia puhallellen. Edellisellä käynnillämme samalla paikalla havaitsemamme ruskosuohaukka oli yhä maisemissa. Rantasipi piipatti joen varressa. Pari kurkea laskeutui pellolle. Mustarastaalla oli pesä saunamökin räystään alla. Pölle irvaili keltavästäräkille, joka soidinteli yksinään puussa näennäisen tuloksettomasti - kunnes yhtäkkiä paikalle pölähtikin naaras ja heleän keltaiset riukupyrstöt lensivät pois kahdestaan.

Rastas pesällään.

Vappu taitaa olla suosikkijuhlani, koska rakastan niin paljon toukokuuta. Jos huhti-toukokuun vaihteessa ei olisi mitään kalendaarista juhlapäivää, juhlisin silloin varmasti joka tapauksessa. No, omaa syntymäpäivääni toki, mutta kyllä ihan muutenkin.

Vappupäivän laavuhengailu lienee #100hetkeäluonnossa-haasteen numero 29/100.