Niin paljon voi tapahtua yhdessä kuukaudessa

Jaksan joka vuosi ihmetellä ja ihastella aivan loputtomiin sitä nopeaa ja radikaalia muutosta, joka tapahtuu maisemalle vuodenaikojen vaihtumisen myötä. Vielä tavallistakin hehkutettavampaa se on silloin, kun olosuhteet poikkeavat niin sanotusta tavanomaisesta, kuten vaikkapa tänä keväänä. Tässä selaillessani touko-kesäkuun kuvakansioitani menin taas ihan pöhköksi, kun huomasin tällaisen hauskan jutun:

Piikkiönlahti nyt juhannuksen aikaan.

Piikkiönlahti äitienpäivänä!

Kävin siis taannoin äitienpäivänä pitkästä aikaa mamin kanssa linturetkellä - edellisestä kerrasta olikin ehtinyt jo vierähtää aikaa - ja räpsin ohimennen muutaman kännykkäkuvan retkikohteeltamme Piikkiönlahden rannoilta Kaarinasta. Nyt juhannuksen aikaan kävin taas samassa paikassa, tällä kertaa sisarusparven kesken (feat. siskojen puolisot ja isosiskon ihastuttava pikku vauva), ja otin jälleen joitakin tunnelmakuvia maisemista. Hiukan on kuukauden kuluessa ehtinyt tulla vihreämpää!

Lintutorni juhannusken aikaan.

Lintutorni äitienpäivänä!

Vielä viihdyttävämpää tästä tekee se tosiseikka, että kuvauspäivät eivät ole huhtikuun lopulta ja kesäkuun alusta - niin kuin kuvien perusteella voisi veikata - vaan toukokuun puolivälistä ja kesäkuun lopulta. Äitienpäivän ja juhannuksen välillä ei kuvittelisi enää tapahtuvan näin suurta muutosta - mutta tänä vuonna toukokuu olikin meilläpäin pitkälti viileä ja kevät eteni hitaanpuoleisesti. Olisi toki hienompaa, jos nämä kuvaparit olisi rajattu aivan samoista kohdista, mutta enhän minä sellaista tietenkään tajunnut etukäteen miettiä. Satuinpa sentään räpsimään kuitenkin suunnilleen samoihin suuntiin.

Ruovikko juhannuksen aikaan.

Ruovikko äitienpäivänä!

Tietysti myös näiden kahden seikkailun havainnot olivat hurjan erilaisia. Molemmat retket tehtiin iltapuolella päivää. Toukokuussa nähtiin kuitenkin vesilintuja aivan vilisemällä, kun taas nyt lahdella uiskenteli vain muutama sorsa poikasineen. Kahlaajia oli kuukausi sitten seitsemää sorttia. Nyt pelkkä metsäviklo huuteli. Toukokuussa ei kuultu vielä kerttusia eikä kerttujakaan, mutta juhannuksen aikaan lahden rannoilla lauloivat ruokokerttunen, pensaskerttu, lehtokerttu ja mustapääkerttu.

Kesäkuinen ilta-aurinko loi myös hyvin erilaista tunnelmaa kuin toukokuun lopun pilvisen illan harmaa taivas.

Nähtävästi toukokuun Piikkiönlahti-seikkailukaan ei ole ollut aiemmin puheena täällä, joten listataan sekin nyt mukaan #100hetkeäluonnossa-haasteeseen. Näiden kahden ihanasti erilaisen luontohetken myötä mennään siis numerossa 57/100. (Jouduin korjaamaan numerointia, kun spottasin laskuvirheen aiemmin keväältä. Huono päässälaskutaito? Pois se minusta!)