Avoimissa puutarhoissa

Lisää puutarhajuttuja tulee, nimittäin nyt minäkin ehdin viimein jakamaan kuvia ja tunnelmia Avoimet puutarhat -päivästä! Emme itse avanneet parvekepuutarhaamme vierailijoille (sitä olisi kyllä hauska kokeilla jonain vuonna), vaan lähdimme kiertämään muiden luona. Valitsimme kohteiksemme Ritvan tomaattitarhan, Kupittaan siirtolapuutarhan, Ailin ruusutarhan ja Ilolan arboretumin. Päivä oli täällä Varsinais-Suomessa melko pilvinen ja harmaa mutta oikein mukavan lämmin ja tyyni.

Valo-olosuhteiltaan päivä ei ollut kuvausteknisesti kaunein, mutta puutarhat olivat sitäkin nätimpiä.

Ritvan tomaattitarha oli vaikuttava - pienellä kaupunkitontilla yli sata eri tomaattilajiketta! Puutarhan emäntä "Tomaatti-Ritu" tekee viljelykokeiluja pohjoisilla, lyhyen kasvukauden lajikkeilla ja kirjoittaa niistä Tomattihurahdus-blogissaan. Pihassa kasvoi tomaatteja niin viljelylavoilla, kasvihuoneissa kuin ikkunalaudallakin, ja myös parveke oli täynnä niitä. (Siellä näytti jotenkin kotoisalta.) Vierailijat saivat kartan ja infolehtisen käteen viljelmiin tutustumista helpottamaan. Se olikin tosi hyvä juttu, koska muuten paikka olisi ollut lähinnä häkellyttävä. Tietoja paperista lueskellen kierros tomaattitarhassa oli todella kiehtova kokemus.

Tomaatti-Ritun kasvihuone oli ihailtavan täynnä.

Olen aina halunnut vierailla Kupittaan siirtolapuutarhapalstoilla, mutten ole kertaakaan aiemmin ehtinyt käydä siellä minkään avoimien ovien päivän yhteydessä. Nyt se tuli viimein tehtyä! Ensitöiksemme otimme kaffetta ja välipalaa mukavasta pienestä siirtolapuutarhakahvilasta ja sitten lähdimme kiertämään palstoja. Vain osa puutarhoista oli avoinna kävijöille, mutta emme olisi ehtineetkään vierailla kaikissa, joten sen puolesta ihan hyväkin. Kokonaisuutta pystyi mainiosti fiilistelemään ihan polkuja kierrellen ja muutamalla palstalla pistäytyen.

Kupittaan siirtolapuutarha on oikein viehättävä. Sen poluilla on mukava kulkea ja kurkkia pensasaitojen taakse kätkeytyviä jännittäviä pikku puutarhoja. Nyt, kun puutarhapalstoille pääsi vierailemaan, olin kuitenkin vähän yllättynyt siitä, miten tylsiä suuri osa niistä oli - tosi moni koostui vain tasaiseksi leikatusta nurmikentästä, pienestä perunamaasta ja parista omenapuusta. No, oli joukossa toki ihan hurjan hienojakin palstoja. Yksi kasvoi villinään erilaisia kukkivia pensaita, joiden muodostaman kujan perällä mökin vieressä surisi mehiläistarha!

Tämä kuva on suosikkipuutarhapalstaltani - siltä, jossa oli mehiläistarha. Mökki oli ihanasti pensaiden kätköissä. Ruusut kukkivat sen ympärillä, ja räystäiden alla oli linnunpönttöjä. Juuri tällainen olisi minun siirtolapuutarhamökkini.

Turusta seikkailu jatkui Salon suuntaan. Sopivasti matkan varrella Kaarinassa sijaitsee Ailin ruusutarha, niin ikään yksityisen omakotipihan puutarha, joka houkutteli myös pistäytymään. Suhteellisen pieni pihamaa oli aivan täynnä ruusupensaita, joiden lisäksi etenkin kärhöjä oli vaikka millä mitalla. Vierailijoitakin riitti. Sekaan kuitenkin mahtui kiertämään puutarhan kapeita polkuja ja ihastelemaan kasvien paljoutta aivan rauhassa. Vaikuttava paikka!

Ailin ruusutarhassa.

Kuvasin Aililla lähinnä yksittäisiä kukkia, sillä hyvää yleiskuvaa paikasta oli yllättävän vaikea ottaa kasvien runsauden ja kasvuston tiheyden vuoksi.

Päivän viimeinen kohde oli Ilolan arboretum Salossa. Sielläkään en ollut aiemmin vieraillut, mutta olin kuullut, että paikka on tosi hieno, viiden hehtaarin laajuinen yksityinen arboretum. Laaja ja monipuolinen se olikin! Saavuimme puistoon ihastuttavan kukkivan alppiruusu- ja atsaleatiheikön läpi. Oli hauskaa, että kukkia oli edelleen runsaasti, vaikka elettiin jo heinäkuun alkua. Alppiruusujen luota polku vei mäntykankaan poikki suo- ja kalliopuutarhaan. Lopuksi tultiin suurelle lammelle, jota reunustivat monenlaiset kauniit istutukset.

Arboretum oli puulajien ja -lajikkeiden runsauden puolesta oikein hieno, mutta suurin osa puista oli vielä hyvin pieniä taimia, joten erikoisen näyttäviä ne eivät tietenkään vielä olleet. Puisto on myös rakennettu keskelle ankeata talousmännikköä, ja koska erikoispuut ja -pensaat eivät olleet vielä järin isoja, eivätkä siten peittäneet näkyvyyttä taustamaiseman suuntaan, ei kokonaisuus näyttänyt mitenkään kovin kauniilta. Joidenkin kymmenien vuosien päästä siitä kuitenkin tulee varmasti tosi upea.

Niin ihanan värisiä atsaleoja! <3

Alppiruusut olivat paikoin aika isokokoisia.

Yksittäisistä kohdista arboretumissa sai otettua oikein edustavan näköisiä kuvia.

Kokonaisuus näytti kuitenkin pitkälti tältä: taustalla kuivaa mäntykangasta, istutuksissa muutama pieni erikoispuuntaimi, hiekkaa ja paljon ihan lyhyeksi leikattua nurmikenttää. :D

Lammella uiskenteli kolme kanadanhanhea. Tyynessä säässä metsä heijastui kauniisti veden pintaan. <3

Paluumatkalla Turkuun päin teimme vielä spontaanin välipysähdyksen Pohjolan puutarhalle katsastamaan taimitarjontaa ja nauttimaan kupposen kaffea Kotakahvilasta. Avointen puutarhojen päivä oli jo päättynyt, mutta kahvila oli onneksi vielä auki. Aurinko tuli esiin pilvien takaa, ja tuntui tosi kesäiseltä istuskella pihassa kukkien keskellä kahvittelemassa.

Vähän pinkkiä lopuksi. Arvatkaa, miten ylpeä olen kuvan maanisesta värikylläisyydestä! :D

Olen oikein tyytyväinen tähän päivään. Ensi vuonnakin pitää tosissaan yrittää osallistua Avoimiin puutarhoihin - joko itse puutarhan pitäjänä tai jälleen vierailijana - sillä turhan monena kesänä olen ollut jossain reissussa tai muuten varattuna juuri taktisella hetkellä ja missannut koko tapahtuman. Päivä kannattaa laittaa kalenteriin ajoissa ja pitää se varattuna puutarhaseikkailuille.

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla
#100hetkeäluonnossa (64/100)