Kesäseikkailu Porissa - myllykoskia, lintuvesiä ja ilta-auringon kultaamia hiekkadyynejä

Seikkailua jälleen! Minä ja toveri Krotti annoimme siskolleni Pöllelle ja hänen kumppanilleen Mölysammakolle jouluna omatekoisen elämyslahjakortin, jolla pääsi luontoretkeilyllis-maakuntamatkailulliselle seikkailulle Poriin. (Miksi juuri sinne? Ehkä Mölysammakon arveluttavien sukujuurten johdosta. Ehkä koska Pori on hyvä seikkailumesta.) No, sattumoisin Pölle sitten päätyikin töiden perässä niille nurkille asumaan koko alkukesäksi, joten seikkailu rakentuikin vähän erilaisista lähtökohdista kuin olimme joulun aikaan olettaneet.

Joka seikkailun olennainen varjoselfie. Näyttääpä varjoni muuten pitkältä ilta-auringossa.

Kun lahjakortin lunastamisen aika sitten eräänä heinäkuisena lauantaina koitti, starttasimme Turusta kolmisin matkaan Poriin päin. Koska kyseessä oli erityinen elämysmatka, olimme pakanneet auton kyytiin korillisen herkkuja sekä kylmälaukullisen juomia. Lisäksi auton takaosasta löytyi tietysti lukulehtiä niin kuin kaikissa kunnon tilausajoissa kuuluu. Toveri Pöllen kohtasimme vasta hänen kämpillään Porin keskustassa. Kävimme pitsalla ja vähän fiilistelemässä Pöllen herttaista pientä puutaloasuntoa ennen kuin suuntasimme itse seikkailukohteille.

Puutaloalueella oli jännä tunnelma. Sisäpihan portailla ja kuistin kaiteilla kukkivat kesäkukat, pihapuussa pesi leppälintu ja naapuritalon ikkunalla lepäili valkoinen kissa. Pöllen asunto oli kuin aikamatka menneisyyteen.

Seikkailun alkajaisiksi karautimme Ulvilan suuntaan vieraillaksemme parilla kiehtovan oloisella mylly- ja koskikohteella. Ensin pysähdyimme Kullaalla sijaitsevalle Leineperin ruukille ihailemaan upeaa miljöötä. Vierailimme myös muutamassa käsityöpuodissa ja mukavassa pikku kahvilassakin. Kerrassaan viehättävä kohde!

Ruukikylällä pääsee tutustumaan kiehtoviin museokohteisiin. Tutkittavaa ja ihmeteltävää riittää.

Autotie ylittää Leineperinjoen mukavalta virtapaikalta.

Leineperissä oli tunnelmaa!

Seuraavaksi vierailimme Äijän myllyllä, jonka koskipaikan yläpuolisessa suvannossa on myös Koskin uimaranta. Kävimme rannalla kahlailemassa ihanan pehmeällä hiekkapohjalla (vesi oli liian kylmää uimiseen) ja tutustuimme kiehtovaan pieneen myllyyn. Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistyksen ylläpitämän myllyn ovet olivat nyt auki, sillä joku paikallinen ukkeli oli paikalla, joten pääsimme sisällekin. Näimme virran äärellä pari neidonkorentoa sekä tietysti rantasipejä.

Äijän mylly kosken yläjuoksun suvantopaikalta nähtynä.

Päivän pääasiallinen maastoseikkailukohteemme Kaasmarkun luontopolku oli vuorossa seuraavana. Sää oli painostavan kuuma, ja taivaalle kertyi dramaattisia pilviä, jotka enteilivät sadekuuroja, kun läksimme tutustumaan kohteeseen. Koskipaikkaa kiertävä lenkki oli vain vajaan parin kilometrin mittainen, mutta maasto oli monin paikoin vaikeakulkuista ja polku puikkelehti milloin minnekin, joten patikoitavaa riitti juuri mukavasti. Reitin alku- ja päätepisteenä toimivan Keskisen myllyn ovet olivat myös auki, joten pääsimme kurkistamaan sisään.

Kaasmarkun luontopolku teki suuren vaikutuksen. Viidakkomaisessa tuomilehdossa laajan kivikkoisen koskialueen rannoilla oli eksoottinen tunnelma. Odotin miltei jo kohtaavani kuningaskalastajan, mutta sitä ei tullut vastaan. Sen sijaan neidonkorentoja näkyi lisää, ja löysimme myös yhden edesmenneen yksilön siivet irtonaisina polulta. Lisäksi näimme juotikkaan, joka saattoi olla ihan oikea iilimato! (Yritin saada sitä tarttumaan käteeni, mutta sitä vähän laiskotti. Ei se kuitenkaan hevosjuotikkaalta näyttänyt.)

Kaasmarkun luontopolku oli tosi hieno paikka!

Yksi upean metallinhohtoinen neidonkorento laskeutui kuvausetäisyydelle.

Kun kosket ja myllyt Ulvilassa oli tutkittu, jatkettiin takaisin Poriin päin. Vierailimme iltapäivän auringonpaisteessa Enäjärven lintulavalla. Yritimme löytää järveltä uiveloita, mutta putkeen osui vain telkkä- ja silkkiuikkupoikueita, jokunen lapasorsa, monta harmaahaikaraa, joutsenia - ja vähän yllättäen myös pari räyskää. Lavalle johtavan polun varresta saatiin kerättyä mukaan vähän villivihanneksia.

Enäjärven lintulavalla kiikartelemassa plutakon elämää.

Enäjärveltä palattiin Porin keskustaan ostamaan grillattavia iltaruuaksi. Pori Jazzin vuoksi oli vähän ruuhkaa ja muuttuneita liikennejärjestelyjä, mutta selvisimme kauppareissusta kuitenkin melko ketterästi. Sitten otettiin suunta kohti reissun loppuhuipennusta, Yyteriä, missä suuntasimme ensin parille lintutornille, Langouraan ja Huhtalaan.

Sää oli edelleen kuuma, vaikka päivä oli jo taittumassa iltaan. Vesilinnut lepäilivät, ja väreily haittasi näkyvyyttä, mutta suohaukkoja ja harmaahaikaroita nähtiin vilisemällä. Jokunen mustapääkerttu ja tiltalttikin lauloi vielä. Huhtalan tornille johtava pitkospuureitti näyttäytyi ilta-auringon valossa aivan satumaisen kauniina.

Pitkoksia, heinikkoa ja ilta-aurinkoa. Osa pitkoksista jousti jalan alla niin, että niillä voi hyppiä kuin trampoliinilla!

Yyteriläistä rantaniittymaisemaa.

Linturetkeilyjen jälkeen ohjelmassa oli enää illan viimeinen kohde, Yyterin sannat. Uimarannalla oli upeaan säähän nähden melko vähän porukkaa ja rauhallinen meininki. Kaverit pulahtivat uimaan, ja minäkin vähän kahlailin, mutta mielestäni vesi oli vähän turhan kylmää vielä. Onneksi ilma oli tosi lämmin - puuskainen merituulikin tuntui ihanan leudolta. Yritin myös kiikaroida lintuja mereltä, mutta erikoisempia havaintoja en tehnyt. Niinpä keskityinkin sitten vain fiilistelemään maisemia ja nauttimaan eväistä.

Flamingomuki oli toki mukana seikkailussa.

Rannalla riitti tilaa.

Olimme ajatelleet mennä vielä biitsillähengailun ja uimisen jälkeen jollekin nuotiopaikalle grillaamaan iltaruokaa, mutta kun leirintäalueen lähettyviltä löytyikin kelpo tulipaikka, emme lähteneet merta edemmäksi kalaan. Siinä istuskellessamme teimme hauskoja luontohavaintojakin: kettu hipsi tien yli leirintäalueelle ja lokit pyrkivät uhkarohkeasti varastamaan eväitämme.

Kun grillailut oli grillailtu heitimme Pöllen ja Mölysammakon takaisin Porin keskustaan ja lähdimme Krotin kanssa kaksin kotimatkalle Turkuun. Aurinko laski taas oikein värikylläisesti, ja täysikuu hiipi taivaankannelle. Eläimiäkään ei juoksennellut tällä kertaa tielle, joten mikäs siinä oli kesäyössä reissatessa. Matkalla piti kyllä pysähtyä hetkeksi välitorkahdukselle, jotta jaksoi pysyä skarppina kotiin asti.

Upean päivän päätteeksi saatiin vielä oikein miellyttävä auringonlasku. <3

Perin mainio seikkailu! Kyllä Porin nurkilla riittää hyviä kohteita. (Olisin muuten halunnut lisätä postauksen otsikkoon myös "tappelua nakkikioskin jonossa", mutta ei saa olla ilkeä.) Sadan luontohetken blogihaasteeseen tästä syntyi kaiketi viisi listattavaa hetkeä, joten numerossa 72 mennään.