Saaristoseikkailua ja vähän Seili-turismista avautumista

Seili kutsui jälleen - ja matkalla kohtasimme Tall Ships Racesiin osallistuvia purjelaivoja. Kävimme siis avustelemassa taas erään jatko-opiskelijan kenttätöissä merellä, mikä meinasi tuttuun tapaan yhden päivän veneretkeä Turusta Seiliin ja takaisin. Toveri Krotin pikkusisko oli juuri sopivasti meillä kyläilemässä, joten hänkin pääsi mukaan saaristoseikkailulle tekemään tiedettä.

Lähdimme jälleen yliopiston Busterilla matkaan suoraan Turusta. Juuri irtautuessamme Latokarin tukikohdasta näimme uljaan purjelaivan lipuvan kohti satamaa. Olin kuvitellut kaikkien kisa-alusten saapuneen Turkuun jo edellisenä iltana, mutta selkeästi paatteja oli vielä tulossa. Ihailimme mahtavaa alusta, mutta onnistuin ottamaan siitä vain huonoja kuvia kuomun alta.

Siinä se lipuu! Nimestä en ehtinyt ottaa selkoa.

Pian vastaan tuli toinenkin, hiukan pienempi mutta todella näyttävän värinen La Grace. Toljotimme niin innoissamme, että kuvat jäivät kokonaan ottamatta. Isojen purjealusten yllättävä kohtaaminen oli kyllä tunnelmaa nostattava aloitus päivän meriseikkailulle, ja olin iloinen, että ennätimme näkemään parin aluksen saapumisen Turkuun. Tietysti omanlaistaan tunnelmaa loi myös sade, joka Latokariin saapuessamme oli alkanut ensin tosi rankkana mutta tauonnut sitten hiljaisemmaksi tihutteluksi.

Matkalla ensimmäiselle pysähdyksellemme seurantamertoja Naantalin edustalta nostamaan sade taas voimistui ja vähän aallokkoakin oli. Kun suoritimme tutkimushommia pienelle lahdelmalle ankkuroituneina, saimme niskaamme ajoittain ihan kunnolla vettä. Siinä oleillessamme näimme myös parin hävittäjän ylilennon, ja vasta myöhemmin yhdistin, että Hawkit olivat tottakai liikkeellä Tall Ships Racesin avajaisseremonioiden takia.

Airistolla epävakaista.

Seiliin saapuessamme sade oli jo tauonnut, mutta pilvet näyttivät dramaattisilta. Meillä oli vähän hämminkiä rantautumisen kanssa, sillä emme oikeastaan tiedä vielä, mihin laituriin tutkijoiden on nykyään määrä mahduttaa veneensä. Vanha asemanlaituri on nyt Seilissä majoittuvien turistien käytössä ja postilaiturin pienvenepaikoista suuri osa päivävierailijoiden. Emme myöskään tiedä, millä laiturilla meidän olisi tarkoitus tehdä hommia, koska nyt olimme vähän turistien tiellä penkomassa mutaisia mertojamme. No, ainakin ohikulkijat saivat nähdä liejutaskurapuja.

Seilissä oli hauskat valo-olosuhteet epävakaisen sään johdosta, mutten ehtinyt ottaa oikein edustavaa kuvaa aiheesta.

Olen ollut keväästä lähtien aikeissa kirjoittaa blogiini vähän enemmänkin avautumista Seilin matkailu-uudistuksen vaikutuksista opiskelijoiden ja ehkä muidenkin yliopistolaisten mahdollisuuksiin hyödyntää tutkimusasemaa, mutta en ole saanut aikaiseksi, sillä koko asia pännii minua niin armottomasti. Nytkään en oikeastaan haluaisi puhua pahemmin siitä, mutta ehkä jossain vaiheessa kannattaisi, joten avaudunpa nyt pikkasen alkajaisiksi. Katsotaan, josko kirjoittaisin joskus vielä kunnollisen postauksen aiheesta.

On tottakai hienoa, että Seilin saarelle on entistä helpompi tulla ja myös matkailijat voivat nykyään majoittua ja ruokailla siellä. Sekin on periaatteessa hyvä juttu, että yliopisto hyödyntää mahdollisuutensa varainhankintaan vuokraamalla tilojaan matkailuyrityksen käyttöön. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan hyvä, että tämän myötä etenkin opiskelijoiden mahdollisuudet käyttää näitä tiloja niiden ensisijaiseen käyttötarkoitukseen romahtavat. Tämä kertoo paljon siitä, miten yliopistomme ylipäätään suhtautuu opetukseen ja opiskelijoihin.

Vähän lehmiä välikevennykseksi.

Nyt, kun kerran alkuun pääsin, on pakko sanoa vielä muutama sananen myös Seilin majoitustiloista, joita markkinoidaan turisteille aivan naurettavilla hinnoilla. En tietenkään tiedä, onko niitä talven aikana kunnostettu perusteellisesti, mutta ainakin päällisin puolin majoitusrakennukset näyttävät olevan ihan samassa tilassa kuin ennekin. Jos mitään suurempaa remonttia ei ole tehty, en kyllä maksaisi Seilin vanhoissa rakennuksissa majoittumisesta sellaista hintaa, mitä niistä nykyään pyydetään.

Fyyri-rakennuksen "allergiahuoneena" markkinoitava majoitustila oli taannoisen kokemukseni mukaan allergiahuone nimenomaan siinä merkityksessä, että siellä kärsi jatkuvasti allergiaoireista. Koko talon sisäilman laatu oli vähän niin ja näin, ja tietysti myös huoneen tekstiilit haisivat joltain parfyymiltä. No, tekstiilit nyt ainakin on toivottavasti vaihdettu liiketoimintaa varten, mutta lieneeköhän sisäilman tilanteelle tehty mitään? Allergiahuoneen status saattaa olla vähän kyseenalainen.

Lisää lehmiä.

Mutta nyt takaisin mukavampien asioiden pariin! Matkamme jatkui Seilistä Nauvoon, missä söimme päivän aterian. Oli meillä toki vähän haukattavaa mukana lounaaksi kenttätyön tiimellyksessä, mutta nälkä kurni jo tosissaan, kun saavutimme Nauvon. Kävimme testaamassa Pub Niskan uutta ravintolaa. Paikassa oli sama tunnelma kuin Turun ravintolassa, mutta valikoima oli hiukan suppeampi. Ruoka oli kuitenkin aivan yhtä maittavaa, ja suosittelenkin siis myös Nauvon Niskaa lämpimästi kaikille saaristossa liikuskeleville.

Nauvon vierasvenesatama oli aivan erikoisen kaunis tässä jännässä iltavalossa.

Sitten ajoimme vielä Airiston läpi takaisin Turkuun. Enää ei tullut lisää sadetta, ja meri oli melko rauhallinen, mutta toki laivaväylällä saatiin pomppia isojen alusten perämainingeissa. Iltaa myöten pilvet ja valo-olosuhteet kävivät aina vain kauniimmiksi, mutta vauhdeissa oli vaikeaa ottaa hyviä kuvia. Kun lähestyimme Turkua sain pari räpsyä, joista tunnelma kuitenkin välittyy.

Iltatunnelmaa!

Satuimme osumaan sataman edustalle juuri, kun Silja Linen Baltic Princess lähti matkaan, joten ohitimme sen lähietäisyydeltä. Valtaisat risteilijäalukset ovat mielestäni aina jotenkin pelottavia, mutta on hauskaa, kun matkustajat vilkuttavat ohi ajaville pikkupaateille laivan kannella.

Baltic Princess lähestyy.

Kun taivas oli niin nätti, otin myös tällaisen "Turku mereltä nähtynä" -kuvan. Siellä Viking Line odottaa vuoroaan.

Semmoinen päivä saaristossa tällä kertaa. Olen pahoillani, kun Seili-juttujani leimaa nykyään tällainen yleinen negatiivisuus matkailupalvelu-uudistuksen myötä, mutta siitä on vaikea vaietakaan. Ehkä voisin kuitenkin jättää asian ruotimisen pois näistä seikkailupostauksistani, jos jossain vaiheessa saisin julkaistua perinpohjaisen avautumiseni aiheesta. :D

#100hetkeäluonnossa (74/100)

PS. Olen menossa Ropeconiin, joten hei, skenekaverit, nähdään viikonloppuna! Palailen blogin ääreen taas jossain vaiheessa ensi viikolla.