Lisää satoa viljelylaatikoilta

Edellisen sadonkorjuupostaukseni jälkeen olemme päässeet keräämään vielä paljon lisää vihannessatoa viljelylaatikoilta. Kaikki ne kasvit, jotka ovat selvinneet alkutaipaleen yli, ovat menestyneet tosi hyvin, vaikka välillä olemmekin laiminlyöneet kastelua, emme ole tehneet mitään tuholaistorjunnan eteen, lannoituksesta puhumattakaan, eikä rikkaruohojakaan ole nypitty kuin satunnaisesti. Siinä missä parvekepuutarhamme on tänä kesänä ollut vähän työläs, on laatikkoviljely sujunut suhteellisen vaivattomasti.

Laatikkoviljelijän sadonkorjuuriemua.

Keräsimme ensimmäisen erän härkäpapusatoa eilen, ja sitä kertyi puolisen litraa. Makua emme ole vielä testanneet, mutta palot ovat ainakin oikein paksuja ja terveen näköisiä. Härkäpapumme ovat jotakin todella vahvakasvuista lajiketta, mutta emme tiedä sen nimeä, sillä toveri Krotti sai siemenet työkaveriltaan. Varsista tuli reilusti sormenpaksuisia ja puolen metrin pituisia, eivätkä ne tietenkään kaivanneet mitään tukikeppejä. Olen tottunut parvekepuutarhassa vähän hentoisempiin tapauksiin.

Tämä kuva yrittää havainnollistaa härkäpapujen massiivisuutta. Kuva on otettu jo kesäkuussa, joten nykyään ne ovat tietysti vielä isompia, mutta kyllä tästäkin vähän näkyy, miten paksut varret niillä on.

Herneitä tuli puolestaan reilun litran verran. Maku oli kuulemma ensiluokkainen - itse en pystynyt tietenkään todistamaan sitä, sillä herneallergiani on siinä määrin kelju, etten uskalla syödä niitä tuoreena enää ollenkaan.

Herneet olivat myös oikein nättejä ja terveitä. Nämä olivat lajiketta 'Kelvedon Wonder'.

Myös parsakaalisatoa on päästy keräämään. Vaikka nuput olivat tosi pieniä, olin tyytyväinen, sillä en ole ehkä ikinä ennen nähnyt kenenkään lähipiirissäni onnistuneen parsakaalin viljelyssä omalla kasvimaalla - yleensä etanat tai muut tuholaiset ovat iskeneet tai nuput ovat jääneet aivan mitättömän pieniksi. Parsakaalimme maistuivat myös tosi hyvältä.

Elämän pieniä iloja: minikokoinen parsakaali.

Lisäksi kurkkuyrttiä on päästy maistamaan, mutta taidamme kuitenkin jättää suurimman osan kasvustosta vain kukkimaan, houkuttelemaan pölyttäjiä ja tarjoamaan niille ravintoa, antamaan säänsuojaa muille kasveille ja tuomaan silmäniloa meille. Myös porkkanat ja punajuuret näyttävät menestyvän ihan hyvin, sillä viimeisimmän harvennuksen yhteydessä poistetut yksilöt näyttivät jo aika lupaavilta.

Kuvat ovat taas paikoin hiukan kämäisiä, ovathan ne vain satunnaisia dokumentointiotoksia toveri Krotin kännykältä, mutta kyllä niistäkin välittyy mielestäni ihan mukavasti kasvimaan kesäinen vehreys ja sadonkorjuun tunnelma, joten ajattelin joka tapauksessa jakaa tämän postauksen mukaan tämän viikonlopun Kukkailottelu-linkitykseen:

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla