Parvekepuutarha vähemmän edustavana

Joku on ehkä havainnutkin, että tässä loppukesällä olen puhunut aivan ennätysmäisen vähän parvekepuutarhastamme. Laatikkoviljelykin on ollut useammin esillä. Syynä on se, että parvekkeella alkoi jo elokuun alussa näyttää aika kamalalta, emmekä ole ehtineet oikein tehdä mitään asialle, ja niinpä en ole pahemmin hengaillut siellä saati ottanut valokuvia.

Kirvoja ja vihannespunkkeja on tänä kesänä ollut meillä aivan ennätyksellisen paljon. Ne ovat turmelleet valtaosan kasveista, ja niinpä jäljellä onkin pitkälti vain epämääräisiä kuivettuneita käppyröitä. No, jokunen on kyllä pysynyt sitkeästi vihreänä, mutta muuten ötökät ovat saaneet aikaan melkoisen täystuhon.

Tämän kuvan otin pari päivää sitten.

Mutta miten näin edes pääsi käymään, kun hankimme kesäkuussa niitä hienoja torjuntaeliöitäkin? Eikö niiden olisi pitänyt estää tällaista tapahtumasta? Olisi toki, jos ne olisivat selvinneet hengissä riittävän pitkään.

Kylmä kesä koitui torjunaötököiden kohtaloksi. Niiden kehittyminen olisi vaatinut tiettyjä lämpötiloja läpi vuorokauden, mutta monena yönä parvekkeellakin oli niin viileää, etteivät arvokkaat ötökkämme menestyneet ollenkaan.

No, se oli hauska kokeilu. Ehkä pikkasen turhan kallis, mutta siinä vaiheessa, kun päätimme tilata torjuntaeliöitä Biotukselta emme voineet mitenkään tietää, kuinka kylmiä öitä olisi vielä edessä, joten ei sille mitään mahtanut. Ensi kesänä parempi tuuri.

Krassi ja mustasilmäsusanna kukkivat sentään yhä. Tämä iso köynnöskrassi on ehkä tomaattien ohella sitkeimpiä parvekepuutarhamme kasveja. Tuholaiset eivät tunnu haittaavan sitä.

Torjuntaeliöiden potkaistua tyhjää yritimme ja yritimme sumutella kasveja vedellä ja mäntysuovalla, mutta tilanne ryöstäytyi pian käsistä, eikä mikään enää auttanut. Jotkin kasvit pärjäilivät ja pärjäilevät edelleen, mutta toiset menehtyivät.

Kurkkuja ehti kypsyä vain pari hassua ennen kuin kasvusto lakastui. Kurkkuköynnökset eivät olleet ehtineet edes puoliväliin olohuoneen ikkunaa, kun ne jo kuolivat. Viime kesänähän ne olivat tässä vaiheessa peittäneet jo puolet parvekkeen katostakin. Mansikka tuskin selviää ensi kesään. Munakoisoilla ei ole ollut enää aikoihin toivoakaan, eivätkä kesäkurpitsatkaan tuottaneet kuin yhden käppyräisen kurpitsan.

Sen sijaan tomaatit ovat edelleen hengissä ja kohtalaisen virkeän näköisiä. Paprikat tuottavat tosi hyvin satoa. Perunoita saatiin enemmän kuin viimevuonna. Yrttisadon tajusimme kerätä talteen ja kuivata ennen kuin tuholaiset söivät sen.

Pikkuchilejä kypsymässä. Tämä kuva on varmaan heinäkuulta. Nyt suurin osa sadosta on jo voitu kerätä.

Teen myöhemmin vielä jonkinmoisen satosummauksen ja yritän parhaani mukaan jakaa tietoa kunkin lajin menestymisestä parvekkeellamme viimeisen vuoden aikana. On tässä meinaan jotain tullut opittua matkan varrella.