Gluteeniton vegaaninen suklaakakku ja muita kekrijuhlien herkkuja

Meillä juhlittiin kekriä marraskuun alussa, kun viljelyvuoden askareet oli viimein saatu päätökseen - kaikki sato korjattua niin viljelylaatikoilta kuin parvekepuutarhastakin, mullat käännettyä, parveke siivottua ja talvikoristeltua. Kutsuimme tuttuun tapaan joukon kavereita illanviettoon meille, ja koska kaikki kuitenkin haluavat päästä myös vähän leikkimään amerikkalaista halloweenia, vaikkeivät sitä edes myöntäisi, kulkivat kestit jälleen "pelottavien kekrijuhlien" nimellä.

Muutamista aiemmista illanvietoistamme viimeinkin opiksi ottaneena laadin näihin juhliin vain 18 hengen vieraslistan, jotta istumatilaa ja hengitysilmaa kerrankin riittäisi kaikille ja ehtisimme myös jutellakin vähän jokaisen kanssa. Lopulta vieraita saapui 15, mikä sekin oli tietysti aika paljon kämppämme neliöihin nähden - mutta pitäähän sitä nyt koota riittävästi porukkaa paikalle, jotta toveri Krotti saisi tekosyyn leipoa taas koko komppanialle. Tällä kertaa hän itse asiassa väsäsi meille kakkubuffetin.

Kakkubuffetti! Plus muitakin paakkelsseja.

Perinteinen kurpitsakakku oli tietysti välttämätön, samaten pienet mutakakkupalat, joiden vapaavalintaiseksi täytteeksi oli tällä kertaa tarjolla vadelmia, avaruuskermavaahtoa, pieniä kauhuteemaan sopivia sokeriluita - sekä paahdettuja kotisirkkoja. Sirkat ovat tosi hyviä ja sopivat mielestäni sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin, oikeastaan ihan mihin tahansa käyttöön. Sadonkorjuuteemaan sopivasti tehtiin lisäksi chilisuklaakakkua, joka toteutettiin Fazerin reseptillä, ja vähän yleisestä kakkulinjasta poiketen myös omenastruudelia.

Neljäs kakku olikin vähän haastavampi kehitelmä, sillä toveri Vieteripellen pitäisi vältellä kananmunaa, maitoa ja gluteenia niin kauan kuin hän imettää aivan mega-allergista jälkeläistään, ja halusimme tietenkin pystyä tarjoamaan hänellekin jotain oikeasti hyvää. Krotti päätyi sitten toteuttamaan gluteenittoman vegaanisen suklaakakun, joka todettiin oikein onnistuneeksi. Gluteenittomien, kananmunattomien ja maidottomien herkkujen reseptejä ei voi koskaan olla liikaa markkinoilla, joten ajattelin jakaa ohjeen.

Siinä se on. Suklaakakku, jossa on tuskin mitään.

Suklaakakku, jossa ei ole mitään 

gluteeniton | maidoton | kananmunaton | vegaaninen | ei lisättyä sokeria 

Pohja:
2 dl kaura- tai soijamaitoa
1½ dl vaahterasiirappia (toki myös hunaja toimii)
½ dl rypsiöljyä
1-2 maustemittaa vaniljajauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhetta
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
suklaapaloja (maidoton, sokeriton) 

Kuorrute:
100-150 g sulatettua suklaata (maidoton, sokeriton)
½-1 dl kaura- tai soijamaitoa
n. 1 rkl margariinia (maidoton) 

Sekoita soija- tai kauramaito, öljy ja vaahterasiirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne nesteiden sekaan. Lisää halutessasi suklaapaloja. Sekoita. Kaada taikina halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa n. 20 min tai kunnes taikinaa ei enää tartu puutikkuun kakkua tökättäessä. Anna jäähtyä. 

Sulata suklaa. Lisää soija- tai kauramaitoa vähän kerrallaan, kunnes koostumus alkaa olla sopiva kakun päälle kaadettavaksi. Lisää lopuksi nokare margariinia. Sekoita. Kaada kuorrute kakun päälle. Kuorrutetta ei kannata levittää, vaan sen pitäisi valua itsekseen kakun reunoille.

Tässä reseptissä kannattaa omien tarpeiden mukaan huomioida, että useimmat kauramaidot eivät ole täysin gluteenittomia, vain makeuttamaton soijamaito on sokeritonta, hunaja ei tietenkään ole vegaanista ja joissain gluteenittomissa jauhoseoksissa on sokeria. Kannattaa myös tarkistaa, että vaahterasiirappi on oikeaa vaahterasiirappia.

Tämä kuva oli ihan pakko ottaa mukaan tähän, koska katsokaa, miten söpöjä! Toveri Mölysammakko toi nämä tullessaan. Olivat kuulemma hänen äitinsä tekemiä. Kuinka herttaista.

Suolaistakin ruokaa oli tietysti. Tarjosimme kesäkurpitsaa kahdella eri täytteellä, ja niistäkin toinen oli suunniteltu Vieteripellen erityisruokavalioon sopivaksi. Lisäksi tarjolla oli erilaisia naposteltavia ja dippejä. Kaurafraiche toimii oikein hyvin dipeissä, vaikka lopputulos tuppaakin olemaan vähän hyytelömäisempi kuin vaikkapa kermaviiliä käytettäessä. Minua hyytelömäisyys ei haittaa, joten tällä saralla kauratuotteet ovat mielestäni jo tehneet maitovalmisteet tarpeettomiksi. Voimakkaat dippimausteet peittävät joka tapauksessa pohjatuotteen ominaismaun kokonaan.

Emme olisi kyllä mitenkään suoriutuneet kaikesta leipomisesta, ruuanlaitosta ja muista valmisteluista, jos toverit Lilla Milla ja Naakkuli eivät olisi saapuneet meille hengailemaan jo juhlia edeltävänä päivänä. Krotti ja Lilla Milla linnoittautuivat keittiöön, ja jälkimmäinen osoittautui ihan uskomattomaksi leipomistykiksi. Minä ja Naakkuli huolehdimme sillä välin siivous- ja koristelupuolesta. (Lisäksi käytimme tuntikausia itsemme ja toistemme maskeeraamiseen. Naakkulista tuli piru. Minusta tuli mäyrä. En tiedä, onko se mitenkään pelottavaa, mutta ainakin se oli kaunista.)

Kävimme hakemassa kukkasiakin. Suureksi tyrmistyksekseni Runosmäen kukkakauppa oli sulkenut ovensa! Onneksi tavallisesta lähikaupasta löytyi kuitenkin näin nättejä astereita.

Joskus pitäisi kyllä panostaa oikein kunnolla illanviettojemme tarjoilujen ja pöytäkoristelujen kuvaamiseen. Tälläkin kertaa räpsäisin vain muutaman ruudun vähän huonossa valossa, huonoin asetuksin, eikä niistä millään meinannut saada katseenkestäviä. Yleensä, kun kaikki on valmista ja väki saapuu, unohtuu kamera nurkkaan, kunnes jossain vaiheessa iltaa muistan sen ja alan pelleillä.

Vietettiinkö teillä kekriä, halloweenia tai muuta synkän syksyn juhlaa?