Haunisten allas - silloin kun päivät olivat vielä valoisia ja värikylläisiä

Tänään tuntuu, kuin päivä ei olisi varsinaisesti koittanut ollenkaan. Taivas on paksun harmaan pilvikerroksen peitossa, maisema on sinertävän hämärä. Aurinko taitaa olla jo laskenut, mutta sitä ei huomaa oikein mistään ennen kuin ilta ihan kunnolla pimenee.

Sytytin kynttilän, istahdin sohvalle pitämään taukoa kotiaskareista - en ole järin pitkäjänteinen työskentelijä sillä saralla - ja aloin selailla valokuviani. Vastaan tulivat nämä, kuvat lokakuun loppupuolelta, ihan muutaman viikon takaa. Melkoinen kontrasti tämän hetken tunnelmaan.

Silloin aurinko paistoi niin, että häikäisi, ilma oli vielä melko leppeä ja maisema kylpi väreissä. Toveri Krotin pikkusisko oli meillä käymässä, ja kävimme porukalla Haunisten altaalla vähän heiluttelemassa alaraajojamme ennen kuin suuntasimme Myllyyn syömään ja shoppailemaan ja kahvittelemaan.

Minulla oli toki myös kiikarit mukana, joten välillä pysähdeltiin havainnoimaan elämää altaalla. Paikalla oli päivää aiemmin havaittu pikku-uikku, mutta nyt se ei enää ollut maisemissa. Sen sijaan isokoskeloita suorastaan vilisi, laulujoutsenia ja sinisorsia oli muutama. Korppi lensi läheltä yli.

Edellisestä vierailustani altaalla oli ehtinyt kulua jo vuosia - se on vähän hassua ottaen huomioon, miten lähellä sitä asumme nykyään - joten en ollut vielä aiemmin nähnytkään sinne rakennettuja uusia tulentekopaikkoja. Sen potentiaalia retkeilykohteena ollaan selkeästi työstämässä. Tämän kannalta toki oli vähän mälsää huomata, että osa metsästä oli avohakattu, ja polku kulkee nyt hakkuuaukon poikki.

Haunisten allashan on alun perin raakavesivarastoksi perustettu pieni tekojärvi. Aikanaan siellä ei saanut ulkoiluttaa koiria, eikä ratsastaa tai tehdä muutakaan, mikä olisi voinut tärvätä veden laatua. Viitisen vuotta sitten allasta lakattiin hyödyntämästä alkuperäiseen käyttöönsä ja alettiin kehittää virkistyskohteena. Sinne on kaavailtu uimarantaakin, mikä olisi tosi kiva lisä, sillä käsittääkseni Raisiossa ei ole vielä yhtään virallista uimapaikkaa.

Aiemmin viikolla oli ollut sateista, joten polku oli paikoin aivan tulvan vallassa, mutta kyllä Krottikin selvisi siitä tennareilla, kun vain hyppeli ja kierteli. Myös altaan vesi näytti olevan korkealla. Retkipäivänämme sää oli onneksi mitä seesteisin, juuri sellainen täydellinen aurinkoinen syyspäivä, jolloin maisema näyttää aivan ylitsepursuvan värikylläiseltä. Nyt näitä kuvia kelpaa selailla ja fiilistellä värejä.

Täytyy kyllä sanoa, että meillä itse asiassa paistoi aurinko viimeksi vasta edellispäivänä, joten ei tässä nyt vielä mitenkään ihan epätoivoisia olla sen suhteen. Juuri nyt hämärät päivät tuntuvat toistaiseksi ihan miellyttäviltä. Katsotaan sitten vuodenvaihteen tienoilla, miten paljon alkaa olla ikävä päivänvaloa.

#100hetkeäluonnossa (98/100)