Mukavia joululahjoja

Joululla on kyseenalainen kunnia olla vuoden merkittävin kulutusjuhla. Kaupallisen juhlahumun keskellä tuntuukin aivan erityisen tärkeältä kiinnittää huomiota omien valintojen eettiseen kestävyyteen. En suin surminkaan halua omaksua sitä yleistä käsitystä, että uuden tavaran ostaminen on juhlan onnistumisen kannalta jotenkin välttämätöntä.

Onneksi nykyään ei ole enää mitenkään outoa sanoa, ettei välttämättä toivo joululahjoja ollenkaan, tai jos joku ihan todella haluaa antaa jotain, se voi olla aineeton, omatekoinen, kierrätetty tai muuten järkevä ja oikeasti tarpeellinen asia. Totta kai minä arvostan aivan kaikkia saamiani lahjoja, mutta olen kyllä hurjan iloinen siitä, että saan aina vain vähemmän sellaista tavaraa, jota en oikeastaan tarvitse.

Itse pyrin antamaan läheisilleni joululahjoiksi pieniä ja hyödyllisiä asioita, esimerkiksi herkkuja, juomia, kynttilöitä, kirjoja ja lahjakortteja. Etenkin herkut, kuten hillot ja muut säilykkeet, on usein tehty itse, samoin kynttilät, joita on aika helppo väsätä kierrätysmateriaaleista, mutta vasta viime vuosina olen oppinut omatekoisten lahjakorttien ihanuuden. Sen opin ystäviltäni.

En ollut koskaan aiemmin alkanut itkeä minkään saamani lahjan takia, kunnes eräänä jouluna muutamia vuosia sitten ystäväni lykkäsi käteeni yksinkertaisen, omatekoisen sarjan lahjakortteja, joita vastaan saisin apua kotiaskareiden tekemiseen. Aloin itkeä ilosta ja kiitollisuudesta.

Olin silloin masennuksen aallopohjalla, enkä olisi edes osannut toivoa mitään niin ihanaa lahjaksi - että joku virallisesti lupautuisi tulemaan luokseni imuroimaan tai tiskaamaan silloin, kun eniten kaipaisin apua. Se on edelleen ehkä paras ikinä saamani joululahja, vaikka päällisin puolin se oli vain pala pahvia, jota oli vähän leikattu ja koristeltu.

Ennen tätä tapausta pidin omatekoisia lahjakortteja vähän hupsuna, joskin ihan hauskana ideana, mutta tämän jälkeen suhtautumiseni muuttui merkittävästi. Aloin arvostaa niitä tosissani ja huomata, kuinka tuttavapiirissäni muutkin iloitsivat toisiltaan saamistaan lahjakorteista. Omatekoinen lahjakorti on tosi mukava tapa luvata omaa aikaansa toiselle.

Viime jouluksi tein ensimmäistä kertaa muutaman elämyslahjakortin. Yhdestä kerroinkin blogissani jo kesällä, kun toverit Pölle ja Mölysammakko lunastivat lahjansa ja järjestimme luontoretkeilyllis-maakuntamatkailullisen seikkailun Poriin. Tein myös hemmottelupäivä-lahjakortin toveri Krotille, joka lunasti sen pääsiäislomalla. Sellaisen lahjan antajanakin on aivan erikoisen kivaa olla.

Näissä kuvissa on esimerkkejä siitä, miten tapaan paketoida lahjat silloin, kun kyseessä on jokin tavara, jonka voi paketoida. Käytän vuodesta toiseen pitkälti samoja papereita ja nauhoja. Lahjat kun kuitenkin avataan yleensä yhdessä, niin voin sujuvasti ilmoittaa, että jos lahjan saaja ei kaipaa paperia ja/tai nauhaa omakseen, voin mieluusti ottaa ne takaisin.

Tuollaista ruskeaa pakkauspaperia saa kyllä helposti lisääkin, sillä aika moni asia tulee siihen pakattuna. Sen kun vain laittaa paperit talteen tulevia lahjapaketointeja varten. Minulla on myös tapana jemmata kaikki saamani lahjapussukat, nauhat ja paperit kaappiin ja ottaa myöhemmin uusiokäyttöön. En yleensä jaksa edes välittää siitä, jos sama pakettimateriaali menee joskus takaisin alkuperäiselle antajalleen. Hauskaahan se vain on!

Pienet tavarat voi pakata vaikkapa vessapaperirullan hylsystä tehtyyn rasiaan. Taittaa vain päädyt sisään ja koristelee. Alla olevan kuvan paketin pintaan on liimattu pala lautasliinaa. Taisin rytätä samaa paperia myös hiukan paketin sisään niin, että sinne pakattu omatekoinen hopeakoru ei päässyt hölskymään ja hölisemään, vaan pysyi kivasti paikallaan.

Olen tosi iloinen, kun kulutuskriittinen joululahjakulttuuri on saanut siinä määrin jalansijaa, ettei tosiaan ole kummallista olla toivomatta ja ostamatta turhaa tavaraa lahjaksi. Sekin on ihanaa, että lähipiirissäni harva ihmettelee aina vain uudelle kierrokselle lähteviä lahjapapereita, -pussukoita ja rusettinauhoja. Itse asiassa perheessäni vähän kaikki harrastavat sitä samaa.

Tuntuu muuten hassulta ajatella, että on jo talvipäivänseisaus. Tästä lähdetäänkin taas valoon päin. Ihan kuin aika olisi mennyt jotenkin tosi nopeasti. Hassua. No mutta, hyvää talvipäivänseisausta kaikille!