No onkos tullut kesä?

Vaikka sääennuste lupaili vesisadetta tuoreen lumihangen päälle, halusimme lähteä parin kaverin kanssa pienelle iltapäiväretkelle. Pelasimme retkikohdevalinnassa kuitenkin siltä kantilta varman päälle, että jos ulkoilukeli yltyisi liian ankeaksi, voisimme aina siirtää itsemme turvaan sademetsän lämpöön - päätimme nimittäin suunnata jaloittelemaan Ruissaloon kasvitieteellisen puutarhan nurkille ja mennä sitten ehtimisen mukaan kierrokselle sisäpuutarhaan kasvihuoneisiin.

Kasvitieteellinen puutarha on kiva kohde mihin tahansa vuodenaikaan.

Kasvitieteellisen luona oli kuulemma viihtynyt jo päivän-parin ajan valkoselkätikka, minkä lisäksi paikallisessa urpiaisparvessa saattaisi olla tundraurpiaisia mukana. Mahdollisuudet havaita vähän harvinaisempia lintuja nostivat tietysti motivaatiota, vaikka olinkin melko varma, ettei tikka enää olisi maisemissa, ja yksittäisen tundraurpon havaitseminen monikymmenpäisestä parvesta on melkoisen hankalaa, jos linnut eivät ole ruokinnalla vaan liikkuvat ylhäällä latvustossa.

Minä aina kuvaan lehdettömiä puita vasten harmaata taivasta. Ne ovat tosi kauniita, tammet aivan erikoisesti.

Metsäpolut ja jopa pitkospuut ilahduttivat helppokulkuisuudellaan. Olin odottanut jäisiä olosuhteita, mutta poluilla lumi ei ollut järin tamppautunutta, eivätkä pitkoksetkaan olleen kovin liukkaat. Vaikka sää oli harmaa, vettäkään ei ennusteesta huolimatta satanut. Metsässä oli sen verran paksu hanki, että maisema näytti oikeastaan ihan mukavan talviselta. Ilma tuntui kuitenkin aika lämpimältä.

Parvi urpiaisia tuli pian vastaan. Odotetusti ne kuitenkin ruokailivat levottomina korkealla rantaleppien latvuksissa hyörien, joten emme edes yrittäneet lähteä etsimään joukosta erikoisempia yksilöitä, ettemme saisi niskojamme ihan jumiin. Jäimme joka tapauksessa seuraamaan lintujen veikeää touhuilua ja nauttimaan niiden hauskasta ääntelystä vähäksi aikaa.

Siellä niitä urpoja menee. Ota noista nyt sit selvää.

Puutarhan aidan viertä seurailevalla polunpätkällä kulkiessamme näimme metsäkauriin ja kohta toisen ja kolmannenkin. Ne pysähtyivät melko lähelle meitä ja jäivät hetkeksi tuijottamaan kuin eivät olisi olleet lainkaan peloissaan. Toki meidän välissämme oli puutarhan aita - ja kauriithan käyskentelivät tietysti juuri sillä puolella aitaa, missä puutarhurit eivät missään tapauksessa soisi niiden olevan.

Tuoreita kauriinjälkiä tuli myös vastaan, nekin aidan väärällä puolella.

Mekin siirryimme lopulta metsästä puutarhan puolelle ja ajattelimme seuraavaksi pysähtyä lintujen ruokintapaikan lähettyville kytikselle. Jo matkalla sinne teimme päivän hauskimman havainnon, kun pieni parvi pikkukäpylintuja laskeutui aivan lähelle syömään erikoismäntyjen siemeniä. Käpylinnut ovat sellaisia väripilkkuja, että niiden kohtaamisesta tulee aina tosi hyvälle tuulelle.

Ruokinnalla kävi pääasiassa tavallisia tiaisia, mitä nyt muutama yksittäinen urpiainen ja vihervarpunen pyöri seassa. Yksi tikkakin havaittiin, mutta se osoittautui kuitenkin käpytikaksi. Mustarastaita hengaili puutarhassa vähän joka puolella. Niitä tuntuu talvehtivan vain vuosi vuodelta enemmän.

Sain otettua kuvan, josta melkein erottaa pikkukäpylintujen värit. Mutta vain melkein.

Yksi mustarastas istui sähkölangalla mahtipontisesti kuin Euroopan omistaja.

Kuljettuamme aikamme ulkona päätimme haluta sisälle kasvihuoneisiin. On aina tosi mukavaa käydä kasvitieteellisellä talvisaikaan, kun ero ulkomaailman ja sisäpuutarhan välillä on niin hurja. Lämpimimpien ilmastovyöhykkeiden huoneissa on todella kuumankosteaa, ja vehreys on kuin kesäisessä metsässä. Tuntuu hassulta keskellä talvea.

Kasvihuoneisiin oli joulun kunniaksi kätketty pieniä tonttuja ja tontun ovia, joita sai etsiskellä. Myös jouluisia kukka-asetelmia riitti, ja mehikasvihuoneessa oli myös kiva joulukuvaelma. Me vietimme eniten aikaa lummelammella, sillä lammen kalat ja huoneessa vapaana lentelevät undulaatit ja neitokakadut ovat viihdyttäviä.

Ihania näkymiä. Tuo katosta isoina ryppäinä roikkuva kasvi on muuten naavatillandsiaa, jota on saatavilla myös huonekasviksi. Vähänkö olisi hienoa saada samanlaiset kasvustot vaikkapa kylpyhuoneesen!

Jokainen tontun ovi oli koristeltu vähän eri tavalla. Ovien takana oli söpöjä koristeasetelmia.

Kun kasvihuonekierroksen ja pullakahvien jälkeen suuntasimme bussipysäkille illan jo hämärtyessä, alkoi taivaalta vähän ripsiä vettä, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, kuin sääennusteessa peloteltiin. Hyvä niin. Päivän retkisää oli loppujen lopuksi aivan mainio, samoin itse retki. Kannatti taas lähteä.

"Moi, mä oon toi karppi."

Tämän postauksen myötä taitaa olla aika toivottaa hyvät joulut, sillä veikkaanpa, että palaan koneen ääreen seuraavaksi vasta juhlapäivien jälkeen. Oikein mukavaa joulua kaikille siis!