Huonekasvitungos tihenee

Huonekasviharrastus tarjoaa aina väistämättä sekä ilonaiheita että pettymyksiä - jokin kasvi menestyy hyvin ja toinen vain ei. Onneksi epäonnistumisissa tällä saralla on se valoisa puoli, että yksi edesmennyt kasvi meinaa usein mahdollisuuksien avautumista jonkin uuden kasvin hankinnalle, kun tilaa ja tietysti myös aikaa vapautuu käyttöön. Vaikka kasvimenetykset ovat tietysti harmillisia, niiltä ei voi täysin välttyä, joten parempi kääntää katse mukavampiin asioihin, kuten uusien kasvien hankintaan.

Meillä menneen vuoden aikana kuolleet agaave, kirjotähti, kaksi orkideaa ja muutama ilmakasvi tulikin korvattua tehokkaasti pennimuorin, rönsyliljan, unelman, vihvilän, sarviaaloen, käärmekaktuksen sekä parin uuden viirivehkan, pullojukan, perhoskämmekän ja tillandsian hankinnalla. No okei, tässä kohtaa poistuneiden ja saapuneiden yksilömäärät eivät välttämättä ihan täsmää, mutta jotenkin mystisesti niin vain käy, että uusia tulee yleensä taloon enemmän kuin vanhoja lähtee.

Tillandsia ionantha tämänhetkisessä sijainnissaan lasipalloamppelissa olohuoneen ikkunalla.

Sama kasvi edellisellä paikallaan kirjahyllyssä.

Ensimmäiset ilmakasvimme kuolivat alkuvuodesta, joten hankimme niiden tilalle kolme uutta, ja myöhemmin keväällä sain vielä pari lisää. Ilmakasveistamme isoin ja hienoin, salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) poistui kuitenkin keskuudestamme syksyllä, eikä niin sanottu medusatillandsiakaan (Tillandsia caput-medusae) näytä enää järin eläväiseltä. Pienet vaaleanvihreät T. ionantha ja T. argentea 'Mexico' ovat ihan kohtuullisessa kunnossa ja kasvattavat reippaasti juuriakin. Uskon ja toivon, että myös T. melanocrater jakselee hyvin, vaikka minua vähän hämmentääkin sen lehtien värin vaihtuminen.

Tillandsia melanocrater on nyt myös päivänpaisteen puoleisella ikkunalla lasipallossa.

Unelman (Asparagus) ja vihvilän (Juncus) ostimme kukkatalosta suunnilleen samoihin aikoihin noin vuosi sitten. Kumpikaan ei aluksi tuntunut oikein viihtyvän. Versot nuupahtelivat ja ruskistuivat tuon tuostakin. Etenkin vihvilän kohdalla olin myös huolissani siitä, että jossain vaiheessa vain unohtaisin antaa riittävästi vettä, koska kastelen oikeastaan kaikkia muita kasvejamme noin kerran viikossa, mutta näitä pitäisi kastella useammin.

Jossain vaiheessa kuitenkin molemmat kasvit alkoivat kukoistaa, vaikka en nähdäkseni tehnyt mitään muutoksia niiden olosuhteisiin. Unelma voi edelleen hyvin ja kasvaa reippaasti, mutta vihvilä on tällä erää vähän huonossa kunnossa. En tiedä, oliko syynä valon tai veden puute vai kenties liiallinen kastelu - joka tapauksessa miltei kaikki versot kuolivat joulukuussa. Nyt se tekee taas uutta kasvua, joten toivon sen selviävän tästä.

Unelma on saanut ihan oman lokeron olohuoneen pienestä hyllyköstä. Sillä on myös haltia kaverinaan.

Vihvilä silloin, kun se oli vielä pienikokoinen ja hyväkuntoinen ja edellisessä ruukussaankin.

En ole koskaan aiemmin kokeillut istuttaa useampaa eri huonekasvia samaan ruukkuun, mutta nyt, kun minulla oli useampia kavereilta saatuja rönsyliljan ja pennimuorin pistokkaita odottamassa istutusta, päätin lykätä ne kaikki samaan multaan. Niillä on suunnilleen samanlaiset olosuhdevaatimukset, eivätkä ne kasvutapansa puolesta todennäköisesti vie liikaa tilaa ja valoa toisiltaan, joten rohkenin ryhtyä kokeiluun. Toistaiseksi ne näyttävät viihtyvän. Olisi hienoa, jos niistä jossain vaiheessa tulisi tosi iso ja tuuhea kasvusto.

Rönsyliljan pistokkaat ehtivätkin olla aika pitkään vedessä ennen kuin sain ne istutettua.

Pennimuori- ja rönsylilja-asetelma näyttää vielä vähän harvalta, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Orkideoista meillä on hengissä enää perhoskämmeköitä, mutta niitä onkin paljon. Ensimmäisenä hankkimamme iso yksilö on selvinnyt hienosti jo yli vuoden. Seuraavan hankintaerän pienistä vaaleanpunakukkaisista vain toinen on jäljellä, mutta sekin on ollut täällä nyt reilun vuoden ajan ja nähtävästi pärjäilee. Viime kesänä saatu kirjavakukkainen on tosi hyväkuntoinen. Sen kukkavanat eivät kuivahtaneetkaan heti kukinnan jälkeen, ja näyttää kuin niistä olisi pian versomassa jotain - se olisikin ensimmäinen meillä kukintansa aloittanut orkidea. Näiden lisäksi meille tuli vielä joulukuussa pari uutta, kun ostimme yhden ja saimme toisen mamilta.

Pieni pinkkikukkainen perhokas, jonka ostimme pari viikkoa ennen joulua. Kukinta on nyttemmin jo päättynyt.

Toveri Krotin vanha viirivehka, joka noin vuosi sitten vaikutti olevan aivan kuolemaisillaan näyttää selvinneen siitä, mikä sitä nyt ikinä vaivasikaan. Sen lehdet eivät enää tummu ja kuihdu sitä mukaan, kun niitä aukeaa, ja niinpä se alkaa taas käydä tuuheammaksi. Koska luulimme sen olevan pian poissa pelistä, ehdimme kuitenkin jo hankkia "tilalle" uuden taimen, ja pian mami myös lahjoitti oman vanhan yksilönsä meille. Se tosin taitaa olla laatuaan pikkuviirivehka. No, nyt meillä on joka tapauksessa kolme viirivehkaa, ja kun mukaan laskee palmu- ja laikkuvehkan sekä peikonlehden, voinee todeta, että taloudessamme on vehkoja jo ihan tungokseksi asti.

Pikkuviirivehka, otaksun.

Ei sillä, etteikö meillä olisi ihan ylipäätäänkin aikamoinen huonekasvitungos. Näin äkkiseltään laskien meillä on yli kolmekymmentä kasviyksilöä yli kahdestakymmenestä eri lajista. Haaveilen vielä ainakin muutaman uuden lajin hankinnasta. Lisäksi pistokkaita on jo nyt vesipurkeissa kasvattamassa juuria ja odottamassa sopivaa istutushetkeä. Enkä toistaiseksi vielä koe tämän viidakon olevan mitenkään ylettömän työläs tai edes sisustuksellisesti haastavakaan.

Uusin hankintamme on pieni käärmekaktus.