Jäätävää sumua

Sumu, joka keskiviikkoaamuna kätki maiseman alleen, tuli jäädäkseen. Se ikään kuin jämähti aloilleen. Tyynestä pikkupakkassäästä tuli purevan kylmä. Pian ilmankosteus alkoi jäätyä. Kaikki peittyi paksuun kuurakerrokseen, ja joka puolella leijui pienen pieniä kimaltavia jääkiteitä. Nyt maisema on aivan valkoinen, vaikka maassa on lunta vain aavistuksen verran. Paksun verhopilven peittämä taivas täydentää kokonaisuuden. On ihmeellisen valoisaa ja heleää, vaikkei aurinkoa näy.

Kuuran kuorruttama männikkö.

Jäätyneet hämähäkinseitit. (Tätä kuvatessani löysin myös itse hämähäkin. Sitä ei ilmeisesti pakkanen paljoa hetkauttanut. Siellä se kutoi verkkojaan. Oli muuten niin pienikokoinen, että juuri ja juuri näin.)

Ehkä kaikkein hauskimmalta maisema näytti, kun katsoin sitä luentosalin ikkunasta. Korkealta yliopistonmäeltä kolmannen kerroksen ikkunasta näki kauas kaupungin yli, ja se oli kuin mustavalkoinen valokuva. Vaikka sankin sumu olikin silloin jo hälvennyt, kaukana kaikki kuitenkin katosi valkoiseen utuun ja samaten korkeimpien rakennusten katot erottuivat vain hämärästi. Meinasi mennä koko luento pelkäksi ulos tuijotteluksi.

Polku pusikkoon.

Kiteiksi ilmaan jäätyvä sumu oli ehkä kauneimmillaan illalla katulamppujen valossa kieppuessaan. Tuntui kuin olisi ollut lumisadepallon sisällä keskellä hiljalleen ajelehtivan hienojakoisen glitterin pyörteilyä. Se oli aivan epätodellista. Kun kävelin illalla kotiin ja kohtasin pihamaalla ketun, hetki oli kuin välähdys jostain kauniista unesta. Pieni nätti kettu - jota ensin luulin jonkun karanneeksi koiraksi - istahti keskelle pihatietä katselemaan minua. Tuijotimme toisiamme välkähtelevien jääkiteiden keskellä, kunnes kettu nousi ja viiletti menemään.

Valkoiset koivut.

Polku tiheikön kätkemälle pienelle lampareelle.

Onnistuin myös käymään valoisaan aikaan lähimestässä ottamassa kuvia. Täytyi yrittää saada dokumentoitua tätä meilläpäin nykyään niin harvinaista talven valkoista kuulautta ja tietysti nautiskeltua siitä maastossa. Seikkaillessani kallioilla olin vähällä liukastua pahasti, mutta onneksi olin liikkeellä vanhoilla saappaillani, joiden pohjiin tuli joskus taannoin ruuvailtua pari jäänastaa. Ne pysäyttivät luisun, ja selvisin säikähdyksellä.

On kyllä hyvä, että sumu on jäätynyt suoraan kiteiksi ilmaan ja kuuraksi pinnoille, eikä satanut jäätävänä tihkuna maahan, koska käsittääkseni sekin olisi ihan mahdollinen vaihtoehto, ja sitten vasta olisikin liukasta. Nyt keli on pysynyt ihan kohtuullisena, joten talven ihmemaasta on saatu nauttia sinänsä leppoisasti. Pidän peukkuja, että korkeapaine pysyy ja pakkastalven mukavat kelit jatkuvat vielä hetken.

Kuurainen kanervikko, minun alaraajani ja ihanat saappaat, jotka pelastivat kaatumasta liukkaassa kivikossa.

Lampare, ei vielä täysin jäässä.

Kuvat ovat lähimetsästämme. Kuvaaminen oli yllättävän vaikeaa, kun kaikki oli niin valkoista, ettei yksityiskohtia meinannut saada erottumaan. Hyvä yritys kuitenkin.

No mutta, lukijat, oliko teilläpäin sumua ja miltä nyt näyttää?