Mietteitä menneeltä kaupunkiviljelyvuodelta

Nyt kun tulevan kevään kylvösuunnitelmat muhivat jo hyvää vauhtia mielessä, ajattelin, että on sopiva hetki koota vähän ajatuksia menneeltä puutarhavuodelta. Meillä oli parvekepuutarhamme lisäksi ensimmäistä kesää käytössämme myös pari viljelylaatikkoa, joista postaan nyt ensin. Palaan asiaan parvekepuutarhan osalta myöhemmin.

Saimme viljelylaatikot Turun laatikkoviljelyhankkeen kautta lähiöömme. Ne sijoitettiin kallionlaelle, jota ympäröivät talot varjostavat vain ajoittain, eli olosuhteet olivat kohtuullisen lämpimät ja aurinkoiset. Minä ja toveri Krotti käytimme kahta laatikkoa, yhtä matalaa ja toista vähän syvempää. Kolmatta laatikkoa viljeli naapurustossa asuva kaverimme.

Olimme esikasvattaneet taimia kotona jo pitkin kevättä, mutta perustimme viljelykset ulos vasta toukokuun lopussa. Kesä olikin sen verran kylmä, ettei ollut yhtään tyhmä ajatus lykätä aloittamista niin myöhään. Viljelylaatikoiden istutus- ja suorakylvöpäivänä oli tosin helteinen sää, joten puuha oli läkähdyttävää ja vähän huolestutti, jääkö multaan ollenkaan riittävästi kosteutta itämiseen. No, itämisen kanssa ei onneksi ilmennyt ongelmia.

Suorakylvimme porkkanaa, punajuurta, härkäpapua, sokerihernettä, parsakaalia, pinaattia, rukolaa, lehtisalaattia, kurkkuyrttiä, samettikukkaa ja punapellavaa. Esikasvatettuina istutimme auringonkukkia ja maissia. Lajikkeista ja siementen alkuperistä en pitänyt mitään kunnon listaa, mutta enimmäkseen ne olivat Nelson Gardenin perusmarkettivalikoimaa. Joukossa oli myös Maatiaiselta tilattuja ja kavereilta saatuja.

Kasvu lähti hyvin vauhtiin. Lannoitteita tai tuholaistorjunta-aineita emme tarvinneet koko kesänä, mutta kastella sai kyllä paljon. Ei se veden kantaminen lopulta kovin ikävää puuhaa kuitenkaan ollut, ihan kivaa treeniä itse asiassa. Kävimme laatikoilla yleensä iltaisin, ettei kasteluvesi heti haihtuisi ilmaan, eikä tulisi niin kuuma ämpäreitä kiikuttaessa. Niinpä keskikesän iltojen tunnelmaa tuli fiilisteltyä ihan kunnolla.

Salaateista ja yrteistä sai kerätä satoa kesäkuun puolivälistä alkaen, ja ne olivatkin tosi satoisia. Saavutimme hetkellisen salaattiomavaraisuuden. Rukolat itse asiassa ehtivät kukkimaankin ennen kuin ennätimme kerätä kaikkea. Kylvimme keskikesällä uuden erän, joka ei tietenkään lähtenyt yhtä hyvään kasvuun kuin ensimmäinen satsi, mutta kyllä niistäkin satoa saatiin.

Parsakaalit jäivät tosi pieniksi, mutta olin iloinen jo ihan siitä, että niistä riitti kuitenkin syötävksi asti. Harva tuttuni on saanut parsakaalisatoa ollenkaan avomaalta, kun etanat ovat tuhonneet kaiken. Meillä ei tainnut näkyä yhtään etanaa koko kesänä - kiitos kuivan kallioisen sijainnin. Jänikset sen sijaan kävivät välillä napostelemassa.

Herneet keräsimme heinäkuussa. Niitä tuli runsaasti ja olivat kuulemma oikein herkullisia. Itse en allergikkona voinut maistaa. Härkäpavut kerättiin elokuussa, ja niitäkin saatiin paljon. Niiden maukkautta pääsin myös todistamaan. Molemmat olivat tosi vaivattomia ja mukavia, kukkivat kauniisti ja kasvaessaan tukivat hennompien kasvien varsia.

Kurkkuyrtti, samettikukka ja punapellava olivat lähinnä koristeena, houkuttelemassa pölyttäjiä ja auttamassa tuholaistorjunnassa. Voisihan niitä hyötykäyttääkin - ja kurkkuyrittiä tuli kyllä maistettua hiukan - mutta se ei nyt innostanut. Jätimme ne mieluummin kukkimaan. Etenkin kurkkuyrtti houkutteli paikalle massoittain pörriäisiä. Sen isot lehdet myös peittivät kivasti avointa multapintaa hidastaen kosteuden haihtumista ja korkeat varret tarjosivat suojaa paahteelta.

Auringonkukkien osalta odotuksemme eivät olleet korkealla, sillä esikasvattamamme taimet olivat aivan epätoivoisia honkeloita. Puolet katkesi heti istutuspäivänä tuulessa. Yllättäen kaksi kuitenkin selvisi kukintaan asti. Niiden varret mutkittelivat hauskasti ensin vaakasuuntaan pitkin viljelylaatikon reunaa ennen kuin ne saavuttivat riittävän jämäkkyyden nostaakseen kukkansa ylös aurinkoon. Mikä riemu olikaan saapua laatikoille ja huomata auringonkukkien avautuneen! Molemmat ehtivät kukkia ja tehdä siemeniäkin.

Maisseilla oli vähän samanlainen meininki. Niiden alkutaival oli töyssyinen, mutta kyllä ne kukintaan asti kuitenkin selvisivät. Satoa ne eivät tuottaneet, mutta olipahan hauska kokeilu. Jos haluaisi päästä syömään itse kasvatettua maissia, pitäisi taimia olla paljon enemmän. Istutimme kyllä muutaman myös parvekepuutarhaan, ja ne jopa tekivät satoa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Punajuuret ja porkkanat nostettiin ylös lokakuussa suuren sadonkorjuupäivämme yhteydessä. Punajuuria saatiin kymmenisen. Ne olivat kohtuullisen pieniä mutta tosi hyviä. Porkkanat jäivät myös pieniksi, mutta maku oli niissäkin kohdillaan. Saimme tehtyä purkillisen hauskaa pikkuporkkanasäilykettä. Veikkaan, että juurekset olisivat voineet hyötyä tehokkaammasta harvennuksesta. Nyt ne jäivät lopultakin aika suppuun, eivätkä ehkä vain mahtuneet kasvamaan.

Laatikkoviljely oli tosi mukava kokemus! Homma rullasi vallan leppoisasti, eikä mitään isompia haasteita tai vastoinkäymisiä ilmennyt. Olin keväällä vähän pessimistisenä pelännyt, että jotkut raggarit kuitenkin tuhoavat viljelyksen tai ainakin varastavat sadon, mutta koko kesän aikana ainoa merkki siitä, että joku muu oli ylipäätään käynyt paikalla, oli eräänä iltana laatikon reunalle ilmestynyt pieni kimppu pientareilta kerättyjä kukkasia. Että semmosia raggareita täällä.

On hurjan hieno juttu, että Turku mahdollistaa laatikkoviljelyn kaupungin mailla. Hanke jatkuu, joten saamme viljellä tulevanakin kesänä. Oletettavasti myös uusia laatikoita on jaossa keväällä, joten jos satut olemaan kaupunkiviljelystä kiinnostunut turkulainen vailla omaa viljelyalaa, seuraa ihmeessä tiedotusta!