Talvilintujen elämää ja niin paljon muutakin

Aloin tänäkin talvena odottaa kevättä oikeastaan jo tammikuun alussa - kun vuoden pimein aika oli juhlittu mutta varsinainen keskitalvi vasta edessä. Haluaisin kuitenkin pystyä nauttimaan täysillä siitä vuodenajasta ja hetkestä luonnossa, jota kulloinkin eletään, haikailematta jo ennenaikaisesti seuraavaa vaihetta, joten talventaitteen aikaan päätin aktiivisesti pysäyttää itseni. Terminen talvikin saapui juuri sopivasti, ja maisema muttui viimein valkoiseksi.

Lykkäsin siis hetkeksi kevään puutarhasuunnitelmat ja muut hupsutukset syrjään ja tartuin mitä parahimmin keskitalven tunnelmointiin sopivaan kirjaan, Lars Jonssonin kolme vuotta sitten ilmestyneeseen teokseen Talvilintujen elämää. Sain sen syntymäpäivälahjaksi jo viime keväänä, mutta halusin odottaa talvea ennen kuin todella uppoudun lukemaan sitä. Kyllä kannattikin, sillä juuri tämä oli oikea hetki sille.

Olen fanittanut Lars Jonssonia aivan tolkuttomasti kutakuinkin kymmenvuotiaasta lähtien. Kun ottaa huomioon, mitä useimmat muut lapset niihin aikoihin fanittivat - eivät nimittäin ainakaan vanhoja ruotsalaisia lintumaalareita - olin tietysti vähän kummallinen, mutta minkäs sille voi. Ahmin kaikki Jonssonin kirjat, joihin pääsin käsiksi. Ne olivat pitkälti määritysoppaita, mutta kirjaston ruotsinkieliseltä osastolta löytyi pari taidekirjaakin. Ryhdyin tietysti itsekin maalaamaan lintuja.

Fanitukseni ei ole laantunut, mutta siitä on kuitenkin tovi, kun viimeksi kunnolla luin mitään Jonssonin teosta - määritysoppaiden selailua ei lasketa. Niinpä suorastaan häkellyin, kun tartuin Talvilintujen elämään ja minut valtasi taas se kaunis tunne, jonka muistan kokeneeni jo lapsena Jonssonia lukiessani. En oikein osaa kuvailla sitä, enkä oikeastaan edes tiedä, mitkä seikat tekstissä tai kuvissa täsmälleen ottaen herättävät sen, mutta hyvin huomionarvoisesta asiasta on kuitenkin kyse.

Se tunne on eräänlaista innostuneisuutta ja inspiroituneisuutta, vahvaa mielenkiinnon ja merkityksellisyyden kokemusta. Se tekee oloni haaveelliseksi mutta myös reippaaksi. Sen myötä - niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin - päähäni tulee usein ajatus, että hetken aikaa kerrankin tiedän, minkälainen henkilö oikeastaan olen ja mitä haluan elämälläni tehdä.

Arvelen, että kyse on siitä, miten innostunut taiteilija itse on työstään. Se ehkä välittyy hänen teostensa kautta samanhenkiseen lukijaan niin vahvasti, että mieleen nousee hyvinkin perustavanlaatuisia ajatuksia. Enkä minä nyt mitenkään olennaisesti halua edes tulla vanhaksi ruotsalaiseksi ukkeliksi samanlaiseksi maalariksi ja kirjailijaksi kuin Jonsson, mutta haluan tehdä jotain, mikä herättää vastaavan tunteen - jotain yhtä merkityksellistä.

Tämä nyt kuulostaa aika korkealentoiselta, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että puhun todellakin lintukirjoista, enkä mistään legendaarisesta kaunokirjallisuudesta. Vielä hauskempaa on se, että kyseinen tunne valtasi minut jo heti Talvilintujen ensimmäisellä sivulla, kun olin lukenut vasta muutaman rivin. Niin että jokin taika siinä on.

Talvilintujen elämää on kyllä kaikkiaan ollut vallan ihastuttavaa luettavaa ja etenkin katseltavaa. Käännös on myös mainio, mutta sitä en aivan ymmärrä, miksi tietyiltä osin teksti on sovitettu Suomen oloihin ja tietyiltä osin taas ei. Olisin jättänyt kokonaan sovittamatta tai ehkä lisännyt vain pienet tietolaatikot Suomen talvilintukannasta, koska nyt tekstiä on vähän kummallista lukea, kun sen jo johdannosta alkaen sanotaan olevan laadittu gotlantilaisesta näkökulmasta, mutta silti lintulajiosioissa puhutaankin yhtäkkiä välillä vähän Suomesta. Se ei sovi Jonssonin kertojaäänelle ollenkaan.

Tätä kirjaa lukiessani aloin muuten taas haaveilla reissusta Gotlantiin, kuten niin usein muutenkin Jonssonin tuotannon äärellä. Olisi ihanaa nähdä se miljöö, jossa tämä taide syntyy, ja tietenkin vierailla taiteilijan omassa museossa. Kun mainitsin tästä toveri Krotille meidän istuskellessamme lounaalla, hän alkoi heti etsiä tietoja Gotlantiin matkustamisesta. Laivavuorojen hintoja selatessaan hän sai aikaan sellaisen vaikutelman kuin olisi jo tekemässä varausta! No, matkojen varaaminen saa kuitenkin vielä odottaa, sillä meidän pitää ensin selvittää, onko reissu edes budjetti- ja aikatauluteknisesti mahdollinen.

Varmaan moni siellä ruudun toisellakin puolella odottaa jo kevättä kovalla innolla. Entä onko teillä mitään reissuhaaveita mielessä?