Astma ja talviretkeily

Me vesisaderannikon asukkaatkin olemme nyt jo suhteellisen pitkän aikaa saaneet nauttia kirpeistä ja aurinkoisista hankikeleistä. Maisema hohtaa valkoisena. Kyllä on kelvannut fiilistellä talvea! Mainioista retkisäistä huolimatta viimeviikkojen ulkoiluni ovat kuitenkin rajoittuneet läihmetsässä kuljeskeluun ja lintujen kiikarointiin lähiön ruokintapaikoilla.

Astma kaluaa motivaatiotani lähteä pidemmille retkille kunnon pakkasilla. Kuivan ja kylmän ilman hengittäminen laukaisee helposti hengenahdistuksen, ja hengitysteiden limakalvot alkavat jo muutaman pakkasessa vietetyn minuutin jälkeen tuntua siltä, kuin niihin olisi päätynyt hiekkaa. Nenä vuotaa ja tuntuu karhealta vielä pitkään ulkoilun jälkeenkin, ellei sitä vaivaudu huuhtelemaan tai kostuttamaan höyryllä. Vaivalloista, ettenkö sanoisi.

Ongelmaan on toki tarjolla apuja. Halpa ja yksinkertainen konsti, jota minäkin jokapäiväisessä ulkona liikkumisessani hyödynnän, on suun ja nenän peittäminen ohuella huivilla. Kankaan läpi hengittäminen auttaa hiukan. Jos kuitenkin on tarvetta käyttää aurinkolaseja tai jos sattuu olemaan silmälasi-ihmisiä, syntyy tämän ratkaisun myötä uusi ongelma - huivin alta ylöspäin nouseva uloshengitysilma nimittäin huurtaa lasit. Riittävän kovalla pakkasella kosteus vieläpä jäätyy linsseihin.

Minulla on silmälasit, ja pakkasilmalla huivi naamalla kulkiessani yritän yleensä tiirailla vuoroin huurtuneiden linssien läpi, vuoroin niiden yli, jotta saisin jonkinlaisen kuvan ympäristöstä. Lyhyillä siirtymillä tämä toimii mutta on pidemmän päälle aika rasittavaa. Jos käyttäisin piilolinssejä, ongelma olisi pilvisten päivien osalta ratkaistavissa niiden avulla. Kirkkaalla ilmalla keväthangella aurinkolasit ovat kuitenkin välttämättömät, joten silloin joutuu joka tapauksessa kamppailemaan huurtumisen kanssa.

No, tosiasiassahan jokaisen talvisaikaan ulkoilua harjoittavan astmapotilaan kannattaisi vastuuntuntoisesti panostaa hengitysilman lämmittimen hankintaan, mutta esimerkiksi minä olen ainakin toistaiseksi ollut sen verran leväperäinen ja vähän myös pihi, etten vielä omista sellaista kapistusta. Hengitysilman lämmittimen kanssa lasien huurtumisen ongelma kuulemma vähenee, mutta verkkomaskin läpi hengittäminen on tietysti vähän raskaampaa.

Nuorempana, kun astmani oireili vähemmän, enkä pahemmin kaivannut silmälasejakaan, saatoin hyvinä talvina tehdä pitkiäkin päiväretkiä kotiseudun metsissä ja pelloilla hiihtäen. Nykyisessä elämässäni Turussa en hiihdä juuri lainkaan. Talvien lumijaksot ovat niin lyhyitä, että niihin tuskin ehtii edes reagoida, ja jos lumi pysyy pidempään, yleensä myös pakkasta on sitten jo sen verran, että hengitysvaikeudet iskevät. Hengitysilman lämmittimen hankkiminen olisi myös hiihtoharrastuksen elvyttämisen kannalta järkevä siirto.

En ole koskaan ollut päivää pidempien talviretkien ystävä, sillä pakkasessa yöpymisen haasteet eivät ole oikein napanneet. Kevään ja syksyn pikkupakkaset eivät niin haittaa, mutta en tiedä, osaisinko oikeasti nauttia kovemmassa pakkasessa ulkona nukkumisesta. Ehkä sillekin pitäisi antaa vielä mahdollisuus. Jos hengityspuolen saisi kuitattua kuntoon sopivalla maskilla, muita haasteita jaksaisi varmaan paremmin.

Nenän ja suun peittämisen ohella pakkasessa pärjäämisen kannalta olennaista on tietysti lääkitys. Tosi kylmässä ulkoilevan astmaatikon kannattaa muistaa pitää lääkkeet vaatteiden alla lähellä vartaloa, jotta ne eivät jäädy, sillä ainakaan aerosolilääkkeet eivät siedä pakkasta. (Olisi siis iso virhe unohtaa lääkepakkaus yöksi rinkkaan.) Nenän huuhtelua ei luultavasti oikein pysty tekemään talviretkiolosuhteissa, mutta ehkä höyryhengityksen toteuttaminen voisi olla mahdollista.

Erikoisvarusteluista huolimatta herkästi oireilevan astmaatikon ei välttämättä kannata rehkiä kovalla pakkasella ulkona kovin rankasti, mutta leppoisat talviretket ovat aivan mahdollisia, vaikka ilma olisi kylmempikin. Eipä siis heitetä pyyhettä kaivoon! Minä aloin näitä pohdintoja pyöritellessäni viimeinkin ihan vakavissani selata hengitysilman lämmittimien hintoja - josko ryhtyisin järkeväksi ja hankkisin sellaisen.

Kuvat ovat lähimetsästämme lenkkipolun varrelta. Siellä olisi hiihtolatujakin. Ei sillä, että olisin tällaisilla kuntoilureiteillä sivakoimisen suurin ystävä, mutta ainakin siitä olisi helppoa ja ehkä turvallisempaakin aloittaa.