Kotiviidakon ylläpitorutiini

Aina välillä, kun puhun huonekasveistamme, minulta kysytään, miten jaksan saati ehdin hoitaa yli kolmeakymmentä kasvia. Oikeastaan tämän kasvimäärän hengissä ja edustavana pitäminen ei tunnu olevan järin työlästä saati aikaavievää, sillä suurin osa kasveistamme pärjää ihan helpolla perushoidolla, ja nojaan muutenkin tosi yksinkertaiseen ylläpitorutiiniin. Enkä toki huolehdi koko viidakosta yksin, sillä ainakin puolet on alkujaan toveri Krotin omaisuutta, ja vaikka minä olenkin ominut kasvien hoidon päävastuun itselleni, Krotti osallistuu myös.

Kultaköynnös on tosi helppohoitoinen, samoin palmuvehka. Ne pärjäävät hajamieliselläkin kastelulla ja vähällä valolla.

Pääsääntöisesti kastelen suurimman osan kasveista noin viikon välein, talvisin vähän harvemmin. Joitain kasveja ei tarvitse kastella kesälläkään viikoittain. Ne lajit, jotka tarvitsevat enemmän kosteutta, yritän muistaa kastella riittävän usein, mutta on myönnettävä, että olen välillä aika hajamielinen. Muistamista toki auttaa omaksumani tapa viedä illalla juomapullon pohjalle jääneet tilkat kukkaruukkuihin. Kesällä huonekasveja kannattaa lannoittaa, joten lisään viikon-parin välein lannoiteliuosta kasteluveteen. Tosin viime kesänä skippasin tämän helpoilla lannoitepuikoilla.

Tyypillisesti ainoat kasvit, joiden lehdiltä pyyhin tai pesen pölyt pois säännöllisesti kuukausittain, ovat vehkat, jotka saattavat allergisoida, jos niiden antaa kerätä pölyä. (Ilmeisesti lehdistä erittyy allergeenista ainetta, joka kuitenkin vasta pölyn mukana lähtee leijailemaan hengitysilmaan.) Muut kasvit vien suihkuun yleensä vain kerran tai kahdesti vuodessa tai tarpeen mukaan. Joskus innostun sumuttelemaan kasveja useamminkin, mutta se on aika satunnaista.

Kultaköynnös suihkukaapissa. Pesin sen pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta oli miltei vuosi.

Yritän muistaa tarkkailla kasvien kuntoa silloin tällöin, mutta useimmiten huomaan jonkin olevan vialla vasta, kun kasvi tekee käytännössä katsoen kuolemaa. Tuholaistorjuntaan vaivaudun kyllä sitten panostamaan vähän vakavammin, jos sille ilmenee tarvetta, koska tiedän, että jos ongelma pääsee leviämään, tässä taloudessa se on vähän isompitöinen homma. Kun kasveja on kymmenittäin, kannattaa tuholaiset torjua silloin, kun  niitä on vasta yhdessä tai kahdessa kasvissa - eikä odottaa, kunnes niitä on joka ikisessä.

Löysin tammikuussa kirvoja aaloesta (aloe vera). Kirvoja! Tammikuussa!

Välillä leikkaan kasveista kuivuneita ja lakastuneita osia pois, mutta aika harvakseltaan. Jos lehtiä tippuu, ne kyllä tulee poistettua, mutta vielä kiinni kasvissa olevia osia en yleensä poista kovin hanakasti. Harvemmin jaksan myöskään muotoilla kasveja. Mielestäni luonnollinen rönttöisyys on ihan okei, kunhan kasvi pääasiassa näyttää vehreältä ja elinvoimaiselta.

Pienten ruukkujen osalta multienvaihto olisi hyvä tehdä kai joka vuosi ja siirtää samalla kasvit tarpeen mukaan isompiin. Tosiasiassa vaihdan multia kuitenkin aika satunnaisesti, yhden silloin ja toisen tällöin. Isoimmista ruukuista ei tarvitsekaan välttämätä vaihtaa kuin pintamulta, mutta senkin voisi tehdä vähän useammin kuin kerran viidessä vuodessa. Olen siis aika laiska näiltä osin.

Pitsi-itulehti on aina hirveä ronottaja, jota ei trimmaamalla siistiksi saa, mutta se on myös tosi kiehtova kasvi.

Suurin osa kasveistamme on tosiaan aika helppoja lajeja, jotka pärjäävätkin tällaisella letkeällä perushoidolla ihan hyvin. Ilmakasvit (tillandsiat) ja orkideat ovat meillä ainoita vähän enemmän ja erilaista huomiota vaativia kasveja, eivätkä nekään periaatteessa kovin vaikeita ole. Niitä hoidetaan vain vähän eri tavalla kuin muita kasveja, joten niiden ylläpito edellyttää enemmän muistamista ja vaivautumista.

Käpytillandsia (Tillandsia ionantha) vaikuttaa kaikista meillä olleista ilmakasvilajeista helppohoitoisimmalta.

Ilmakasvien hoidon osalta koen kyllä olevani vieläkin ihan pihalla, vaikka olen yrittänyt pian jo puolisentoista vuotta saada siitä tolkkua. Seitsemästä tillandsiastamme hengissä on nyt enää kolme. Teoriassa niiden hoito-ohjeet kuulostavat helpoilta, mutta jostain syystä en silti saa niitä pysymään elossa. Ilmeisesti suurin vaikutus niiden hyvinvointiin onkin kodin olosuhteilla.

Meillä useimpia tillandsialajeja pitäisi muistaa uppokastella kutakuinkin kerran viikossa huoneenlämpöisessä vedessä noin 15-20 minuutin ajan, minkä jälkeen ne jätetään nurin päin kuivumaan pyyhkeen päälle. Merkitsen kastelupäivät välillä jopa kalenteriin, vaikka yleensä kasvihommat sujuvat siinä määrin omalla painollaan, ettei niistä tarvitse laittaa mitään muistutuksia.

Ilmakasvit kylvyssä.

Tällä erää kaikki orkideamme ovat perhoskämmeköitä. Kaksi on istutettu aloilleen korkeisiin lasivaaseihin, joten niitä voi kastella suoraan juurille, kunhan tarkkailee, ettei vettä jää seisomaan. Niiden hoito ei pahemmin eroakaan muista kasveistamme. Kastella tarvitsee vain vähän harvemmin. Kolme muuta yksilöä on uppokastelulla, joten ne olisi tarpeen muistaa roudata kylppäriin kastelua varten suunnilleen parin viikon välein. Onneksi ne eivät pahastu, vaikka ne unohtaisi lillumaan tunniksikin, kunhan vain ylimääräinen vesi tulee valutettua pois sen jälkeen.

Orkideat kylpyhuoneen lavoaarin reunalla kastelussa.

Kesäkaudella sekä ilmakasvit että orkideat olisi myös hyvä lannoittaa välillä. Tämä onnistuu kastelun yhteydessä. Mieto orkidealannoite sopii molemmille. Saatan käyttää samaa kasteluvettä ensin ilmakasvien uittamiseen, sitten uppokastelua kaipaaville orkideoille ja lopuksi viedä tilkat lasiruukkuihin istutetuille, joten samalla vaivalla tulee lannoitettua kaikki. Ilmakasvit kaipaavat vähemmän lannoitetta kuin orkideat, joten annostelen sitä yleensä niiden tarpeen mukaan, enkä välttämättä aina muista lisätä ennen orkideoiden kasteluun siirtymistä, mutta ihan hyvin kämmekät näyttävät silti menestyvän.

Yksi perhoskämmeköistä roikkuu olohuoneen ikkunalla. Talvisin myös tillandsiat sijaitsevat tällä puolella asuntoa.

Olen kuullut mamilta, että happamasta kasvualustasta pitäville kasveille voisi antaa silloin tällöin myös vähän mustaa kahvia. Tällaisia ovat muun muassa juuri perhoskämmekät. Itse en ole vielä kokeillut kahviniksiä, sillä tuppaan keittämään aina "juuri oikean määrän" eli minulta jää harvemmin ylimääräisiä pannunpohjia kukkasille jaettavaksi, mutta joskus satunnaisesti, kun kaffetta vahingossa jääkin yli, voisin kyllä kokeilla. Mami on muistaakseni saanut flamingonkukankin kukkimaan tällä menetelmällä.

Paljon muitakin hyödyllisiä pikkujuttuja voisi myös tehdä aina välillä. Joskus innostun ja teenkin kaikenlaista, mutta tavallisesti käytän kasvien hoitoon noin tunnin viikossa muutamalle päivälle hajautettuna. Jos en itse ehdi tai jaksa, toveri Krotti ottaa kopin. Suurimman osan ajasta minä joka tapauksessa vain tuijottelen kasveja ja fiilistelen kotiviidakon vehreyttä ja monimuotoisuutta. Se onkin erityisen nautittavaa näin talvella, kun ulkona on niin väritöntä.