Lisää vehreyttä kotiin: kultapalmu, muratti ja kilpipiilea

Onneksi meillä ei asu ketään sellaista tyyppiä, joka vastustaisi jyrkästi uusien huonekasvien hankkimista. Se haittaisi harrastustoimintaa. Meillä jo entuudestaan olevien kasvien suuresta määrästä huolimatta hankintaharkintalista on pitkä ja pitenee edelleen. Tosin välillä se myös lyhenee - kun suunnitelmia pääsee toteuttamaan. Teimme viime viikolla muutaman jo jonkin aikaa suunnitteilla olleen hankinnan, joten nyt täällä saa taas iloita uusista kasveista, perehtyä niiden vaatimuksiin ja tietysti siinä ohessa jännätä, ilmeneekö allergiaoireita.

Puistokultapalmusta olen haaveillut jo pitkään. Tykkään puumaisista huonekasveista - olisi ihanaa saada iso puu kasvamaan keskelle olohuonetta - ja nähtyäni useissa julkisissa tiloissa uljaita kultapalmuja kiinnostuin lajista. Niinpä meille tuli tämä pieni palmuntaimi. Minusta on kivaa kasvattaa kasvit itse ihan pienestä pitäen, niin niiden kasvusta pääsee nauttimaan. Budjettikaan ei räjähdä, kun hankkii vain halpoja minitaimia, eikä monen kympin tai jopa satasen täysikasvuisia yksilöitä. Eipä sitten niin hirveästi harmitakaan, jos jokin menee mönkään ja kasvi kuolee heti alkuunsa.

Vähän hassua tässä on se, etten ole ihan varma, onko nyt hankkimamme pieni taimi oikeasti juuri puistokultapalmu vai jokin muu laji. Tämä oli nimittäin taas niitä "myydään kasveja ilman tarkkaa tietoa lajista" -tapauksia. Päätin sitten luottaa mutu-määritykseeni, heittää pari euroa tiskiin ja marssia minitaimen kanssa kotiin ihmettelemään, mikä siitä oikeastaan tulee isona. Mukavan näköinen se joka tapauksessa on, vaikkei se olisikaan juuri se palmu, jonka ajattelin hankkivani.

Muratti lukeutui puolestaan toveri Krotin toivelistalle. Itse en jostain syystä ole koskaan pahemmin suunnitellut hankkivani sellaista omaksi. Olen jotenkin aina ajatellut sen olevan kauhean vaikeahoitoinen, minkä lisäksi luulin aiemmin, että se kiipeilee hanakasti joka paikkaan ja jättää ällöttäviä jälkiä kaikille pinnoille, joihin se tarttuu, mutta ilmeisesti asia ei olekaan näin. Krotti ainakin väitti, ettei ole, ja niinpä suostuin muratin hankintaan. Pienet murattikaaret olivat tarjouksessa, joten ostimme sellaisen. On se kyllä nätti. Saatan alkaa lämmetä tälle lajille - paitsi jos minua on puijattu ja se on sittenkin vaikeahoitoinen ja takertuu kaikkeen.

Kilpipiilea on niin ikään jonottanut hankintalistalla pienen iäisyyden, ja nyt kun kasvi on tosi trendikäs ja helposti saatavilla, oli hyvä hetki ostaa yksi omaksi. Pikkutaimi oli tässäkin kohtaa valintamme. Tietääkseni kilpipiilea kasvaa nopeasti, joten taimi ei varmaan kauaa pienenä pysy. Nopeakasvuiset, alati muutoksessa olevat lajit nousevat usein suosikeikseni, sillä pidän aivan erikoisesti kasvun seuraamisesta. Tuntuu palkitsevalta nähdä, miten kasvi avaa uusia lehtiä yksi toisensa jälkeen. Niinpä veikkaan, että tulen tykästymään kilpipiileaan. Se on aika nätti myös.

Suhteellisen kovat pakkasetkaan eivät estäneet meitä shoppailemasta, kun kerran kukkataloon päädyimme ja kaipaamiamme kasveja oli saatavilla asiallisin hinnoin. Piti vain panostaa kylmältä suojaamiseen kotimatkan ajan. Kasvit vissiin selvisivät siirrosta hyvin, sillä mitään akuutteja paleltumisen merkkejä ei ole ollut havaittavissa. Sanomalehtipaperi onkin aika hyvä eriste, kunhan sitä vain laittaa riittävän monta kerrosta riittävän väljästi. En kuitenkaan voi mitenkään erikoisesti suositella kasvien hankkimista talven kylmimpään aikaan - vaikka juuri silloin niitä kaikkein eniten tekeekin mieli hankkia - sillä kotiin kuljetus pakkassäällä on iso haaste.

Pidin uusia kasveja muutaman päivän karanteenissa kylppärissä mahdollisten tuholaisten varalta, sumutin ja pesin ne pariin kertaan, kuten olen ottanut tavaksi tehdä. Tänään sitten siirsin ne olohuoneeseen muiden joukkoon. Kukkaruukut tosin loppuivat kesken, emmekä ole vielä valinneet tulokkaille omia vakituisia paikkoja, joten toistaiseksi mennään väliaikaisilla viritelmillä. Siksi kuvissakin ollaan vähän miten sattuu. Pieni palmu teekupissa levyhyllyn päälle kertyneen CD-tornin huipulla ei siis ole mikään pysyvä sisustuselementti, ennemminkin strateginen tilapäisratkaisu.

Meillä taitaa olla vielä parvekkeella jemmassa joitain kukkaruukkuja, ja myös vanhoja huonokuntoisia astioita on määrä siirtää viettämään eläkepäiviään viherkasvien parissa, mutta veikkaan, että joka tapauksessa alkaa pian olla aika suunnata Ekotori- ja kirppiskierrokselle ja myös piipahtaa lapsuudenkodissa kysymässä, ettei mamilla vain sattuisi olemaan varastossa mitään tarpeettomaksi jääneitä ruukkuja.

Onko teillä kokemusta näistä lajeista ja osaatteko antaa vinkkejä kasvatukseen?